Kanta-Häme

Ylämummo on rytmikäs ikinuori

Kauppakeskus Goodmanissa tapahtuu hämäläisittäin jotain hyvin outoa. Kaikki tanssivat.

Meno kuin 1980-luvun nuorisoelokuvassa Vaihdetaan vapaalle, Ferris.

Paitsi että kauppakeskuksen Tähtiaukiota ei tiistaina ottanut haltuun rajusti twistaavaa kasariteiniä näyttelevä Matthew Broderick, vaan rytmikäs mannekiini Aira Samulin.

Tanssi on terapiaa, Samulin sanoo.

Samulin tunnetaan muun muassa tanssitaiteilijana, tanssinopettajana, mediapersoonana ja Suomen karismaattisimpana naisena – sekä Ylämummona, joka on hänen lapsenlapsenlastensa antama lempinimi.

Ensi vuonna 90 vuotta täyttävä Aira Samulin on katsellut maailmanmenoa 10 vuosikymmenellä ja työskennellyt yrittäjänä 18-vuotiaasta lähtien.

Taiteilijan yksi pitkän iän salaisuuksista on positiivinen asenne, ja se on huomattu.

– Jopa nuoret tulevat sanomaan minulle, että voi kun minä olisin tuollainen vanhana, ikinuori Samulin naurahtaa tuttuun tapaansa.

Monella saattaa kuitenkin olla vaikeuksia löytää positiivisuutta maan taloudellisten ongelmien ja työttömyyden keskellä.

– Nykyään synkistely tuntuu olevan trendinä. Suomella on ollut vaikeita aikoja ennenkin, mutta niistä on selvitty, kun on puhallettu yhteen hiileen, Samulin muistuttaa.

Samulin tietää, mistä puhuu. Hän menetti nuoruutensa ja monta läheistään Suomen sotien aikana.

Talvisodan syttyessä Samulin oli 13-vuotias, jatkosodan päätyttyä Hyrsylän mutkan neidolla oli ikää 17 vuotta.

– Jos ilonaiheita on vaikea keksiä, kannattaa iloita ainakin siitä, että ensi vuonna saadaan juhlia Suomen 100-vuotista itsenäistä taivalta, Samulin muistuttaa.

Iloa elämäänsä Samulin on kerännyt tanssin kautta, jota hän on jakanut muillekin.

Onnellisuuden puntarissa painavat yhtä lailla myös aitous, viisaus, hyvyys, huumorintaju. Samulin mukaan edellä mainitut tekevät ihmisestä myös karismaattisen.

– Itsekkyys tappaa karisman. Kun huomioi myös muita ihmisiä, ei ole aikaa tuijotella vain omaa napaansa, aktiivisesti vanhus-, vammais- ja mielenterveystyötä tekevä Samulin sanoo.

Elämä puolestaan ei pääty eläkeikään päästessä, kunhan pitää huolta kropasta ja pääkopasta.

– Ikäihminenkin voi elää täyttä elämää, antaa palaa vaan.

Täydellä elämällä Samulin tarkoittaa muun muassa sitä, että sitä voi viettää omassa kodissaan.

– Niin kauan kuin ihminen asuu kotonaan, on hän pois sairaalan petipaikoista. Itse nukun robotin kanssa. Se ei potki, ei kuorsaa, sähköiseen senioripalveluun viittaava Samulin iloitsee.

Samulin sanoo hänen ikäisen ihmisen olevan harvinainen ilmiö.

– Kuolemaa en ole ajatellut. Enkä usko että monet muutkaan ikäihmiset miettivät sitä. Ehkä se on nuorempien huoli. Pelko, että menettävät jotain.

Virkeältä taiteilijalta ilmestyy syksyllä elämäkertakirja tietokirjailija Sauli Miettisen kirjoittamana. Se on jo kolmas Samulinista kirjoitettu.

Ensimmäinen elämäkertakirja päättyi Samulinin isän kuolemaan jatkosodassa, toinen 1960-lukuun. Aira Samulinin elämästä on tehty myös fiktiivinen elokuva Tango Kabaree, jossa hän näyttelee itseään.

Tuorein elämäkerta ei ole suoraa jatkoa edellisiin teoksiin, vaan se niputtaa Samulinin elämän alusta näihin päiviin saakka.

– Antoivat nimeksi Uskomaton Aira Samulin, Ylämummo maistelee kirjan nimeä. HÄSA