Kanta-Häme Hämeenlinna

Yleisö huokaisi helpotuksesta, kun Hämeen keskiaikafestivaali järjestettiin - Katso kuvat ja video tapahtumasta

Vaikka keskiaikafestivaaleilla olikin tänä vuonna totuttua vähemmän väkeä, oli tunnelma auvoisa.
Keskiaikafestivaalin aikana tapahtui koko ajan. Vaikka erilaiset taistelunäytökset ovatkin tuttuja tapahtuman kävijöille, riittää niissä aina jännitettävää. Niin nytkin. Kuva: Tomi Vesaharju
Keskiaikafestivaalin aikana tapahtui koko ajan. Vaikka erilaiset taistelunäytökset ovatkin tuttuja tapahtuman kävijöille, riittää niissä aina jännitettävää. Niin nytkin. Kuva: Tomi Vesaharju

Hämeen keskiaikafestivaali tulvi tänä vuonna hyvää mieltä ja leppoisaa oloa Hämeenlinnassa.

Ihmisille tärkeintä oli se, että jotakin tapahtui pitkästä aikaa. Auringonpaiste ja iloiset ihmiset olivat mukava bonus.


Lue myös:
Keskiaikafestivaaleilla kävi yli 23 000 kävijää – ”Tarkoitus ei ollut rikkoa myyntilukuja, vaan järjestää tapahtuma turvallisesti” (16.8.2020)

Christina Thoden on nykyaikainen käsityöläinen. Shamaanirumpujen ohessa nainen opettaa joogaa, hieroo ja toimii personaltrainerina. Olen onnellinen ihminen. Koronoita minä en pelkää.
Christina Thoden on nykyaikainen käsityöläinen. Shamaanirumpujen ohessa nainen opettaa joogaa, hieroo ja toimii personaltrainerina. – Olen onnellinen ihminen. Koronoita minä en pelkää. Kuva: Saila Karpiola

Maskit ja korona olivat Linnanpuistossa monen ajatuksissa, mutta monelle korona oli tuonut elämään myös paljon hyvää. Pakollinen pysäytys pisti ajattelemaan.

– Minut korona rohkaisi jättämään vakituisen työni. Tein silloin Karhun tehtailla pesäpallomailoja, mutta kesäkuussa ostin Padasjoelta pienen maatilan. Siitä lähtien olen ollut todella onnellinen, Christina Thoden Valkoisesta sudesta korostaa.

Christina Thoden ei ollut suinkaan ainoa korona-aikana ammattia vaihtanut käsityöläinen. Nummelalainen Vuorenpeikon pajan seppä takoo yhä, mutta hänellä on nyt toinen ammatti rakennustyöläisenä.

– Piti koronan aikana tehdä töitä varastoon, mutta pajan siivoamisen jälkeen huomasinkin olevani töissä rakennuksilla. Toinen ammatti on hyvä olla olemassa, jos korona iskee, Simo Oksa sanoo.

Pakanametsä oli festivaalien uusi alue. Kuva: Tomi Vesaharju
Pakanametsä oli festivaalien uusi alue. Kuva: Tomi Vesaharju

Keskiaikafestivaalin uudella alueella Pakanametsässä shamaanirumpujaan myynyt Christina Thoden uskoo forssalaisen Pia Ketosen tavoin kiireettömyyteen. Ihmisen on voitava välillä pysähtyä ajattelemaan.

– En ole ihmisten ihminen, vaan nautin luonnossa liikkumisesta. Vaikka korona veikin käsityöläisiltä tuloja, kyllä sitä jollakin tavalla pärjää. Pitää valita sellainen tapa elää, että pärjää, Christina Thoden pohtii.

Pia Ketonen on samaa mieltä. Hän tekee rohtoja erilaisista luonnon yrteistä ja antaa samalla itse tekemillään öljyillä lyhyitä hierontoja festivaalin aikana.

Suuri kiitos oli, kun festivaalin ensimmäisenä päivänä perjantaina yksi hierottavista purskahti itkuun onnesta.

– Erilaiset luonnon yrtit kiinnostavat ihmisiä entistä enemmän, luonnonyrittineuvoja Pia Ketonen Eko-rentoutus Nuokkuhelmikkä Oy:stä kertoo.

 

Lue myös: Viikinkimiekkailussa historia herää eloon – Katso video Vanajan Susien kesätreeneistä (Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset, 12.8.2020)

Uutinen jatkuu videon jälkeen

 

Tuohitöitä tekevä Esko Huhtakangas tuli vaimonsa kanssa Hämeenlinnan festivaalille Ylivieskasta asti. Mies on käynyt festivaaleilla jo silloin, kun ne vielä olivat markkinat.

Esko Huhtakangas tekee tuohesta mitä vaan: lippalakkeja, kravatteja ja kukkia, mutta kovatöisin on reppu.
Esko Huhtakangas tekee tuohesta mitä vaan: lippalakkeja, kravatteja ja kukkia, mutta kovatöisin on reppu. Kuva: Saila Karpiola

Omin käsin tekeminen ja perinteet ovat konkarille tärkeä asia.

– Meillä oli kotona täkkipuut keskellä tuvan lattiaa jo 40-luvulla. Äitini ja isäni elättivät käsitöillä perheen ja minä olen seurannut perässä, Huhtakangas kertoo.

Perinteitä kunnioittaa myös köydenpunoja Mikko Snellman, joka seuraa isoisänisänsä, merikapteeni Albert Snellmanin jalanjälkiä ja punoo köysiä juutista, hampusta tai manillasta. Snellmanin yritys Robework on hyvin kansainvälinen.

– Köydet tehdään täysin käsityönä. Meillä on vahva kansainvälinen verkosto, joka ostaa meiltä suoraan köydet, Marina Snellman kertoo.

Köyliöläisten näytökset keskiaikafestivaalin aikana vetivät yleisöä puoleensa. Ne, jotka punoivat itselleen köyden, saivat huomata nopeasti, ettei köyden tekeminen ole rakettitiedettä, vaan täyttä työtä.

– Jokaisen köyden on silti joskus joku punonut, Snellmanit nauravat. HäSa

Sepän kahvi- ja kaljamukit olivat typötyhjiä. Kuva: Saila Karpiola

 

Seppä Simo Oksa Vuorenpeikon pajasta toi keskiaikafestivaaleille myyntiin ennen kaikkea vyön solkia. – Ne menevät hyvin kaupaksi Hämeenlinnassa. Kuva: Tomi Vesaharju

 

Kuva: Tomi Vesaharju

 

Ruttomaskille oli käyttöä niin keskiajalla kuin nytkin. Kuva: Tomi Vesaharju

 

Festivaalin aikana sai tehdä oman köyden Mikko Snellmanin opastuksella. Köydenpunoja on yksi harvinaisimmista ammateista Suomessa. Kuva: Tomi Vesaharju

 

Festivaalin alue saatiin rakennetuksi nopeasti, mutta somistaminen otti aikaa. Kuvassa kultainen sorsa. Kuva: Saila Karpiola

 

Kuva: Tomi Vesaharju

 

Olli Vihervaara, Neea Laihinen ja Elina Pääkkinen olivat todella onnellisia, kun festivaalit lopulta järjestettiin. Etenkin turnajaiset houkuttelivat kolmikkoa. – Ja tuttujen tapaaminen. Kuva: Saila Karpiola

Päivän lehti

29.9.2020

Fingerpori

comic