Kanta-Häme

Ympäristöfasisti ostaa pieniä paratiiseja

Pentti Linkola istuu pöydän ääressä ja kertoo miten asiat ovat.

Suurin osa Suomen luonnosta on raiskattu ikiajoiksi, mutta ihminen ei sitä ymmärrä. Perimmäinen paha on väestöräjähdys. Tarvittaisiin syntyvyyden säännöstelyä ja tiukkaa diktatuuria.

– Yksittäinen ihminen ja perhe saattaa vielä menetellä järjellisesti, mutta sitä suuremmassa mittakaavassa kaikki on tolkutonta kaaosta. Mistään ei tule mitään, kun demokraattisesti valitut johtajat ovat vallassa, Linkola latelee.

Ympäristöfasistiksikin kutsuttu Linkola toistaa vanhat teesinsä rauhallisesti, jopa hieman kaavamaisesti. Parasta olisi, jos ihmisiä esiintyisi siellä täällä pieninä saarekkeina.

– Niin, että kulttuuri, taide ja tiede säilyisivät.

Omaa osuuttaan väestöräjähdykseen Linkola pitää miellyttävän mitättömänä.

– Olen siitä henkilökohtaisesti onnellinen, että kahdella tyttärelläni on yhteensä vain kaksi lasta. Se on nopeasti vähenevän väestön kaavan mukaista.

Melko täydellinen ihminen

Linkola ei selvästikään kuulu heihin, joiden mielipiteet lientyvät iän myötä. Täystyrmäyksen saa myös muodikas ”vihreys”.

– Eihän se elintavoissa näy. Muodollisia vihreitä riittää, ihmisiä jotka käyttävät enemmän rahaa lintujen auringonkukansiemeniin ja maapähkinöihin kuin omaan ruokaansa, mutta raivaavat pihoistaan pensaikot vieden luonnollisen ravinnon linnuilta. Huvittavia juttuja, Linkola tuhahtaa.

Linkolan mökissä paha maailma tuntuu kuitenkin olevan kaukana. Ikkunasta näkyy idyllinen pihapiiri omenapuineen ja verkonkuivaussaunoineen. Tupa on täynnä kirjallisuutta ja muistivihkoja, joihin on merkitty vuosikymmenten lintuhavainnot ja kalansaaliit.

Maljakoissa seisoo kaksi kimppua lakastuneita, mutta edelleen tuoksua tuvan hieman ummehtuneeseen ilmaan levittäviä kukkasia. Sokeritauti lopetti suklaansyönnin, joten neilikat ovat Linkolan ainoa jäljellä oleva pahe.

– Kyllä minä nykyisin olen melko täydellinen ihminen.

Talvi yllätti etuajassa

Varaava liesi ja takka pitävät tuvan lämpimänä, mutta porstuaan ämpäreillä kannetun talousveden päällä on jääriite. Välioven lisäeristeeksi Linkola on naulannut suuren taljan. Silti aamun sisälämpötila oli vain 12 astetta.

– En vielä viikko takaperin olisi odottanut, mutta pakkanen tuli kolmisen päivää pitkäaikaista keskiarvoa varhaisemmin.

Talven tulo tietää sitä, että Linkola pääsee leipätyönsä ääreen.

– Vanajanselkä jäätyi maanantaina, mutta sinne ei ole vielä asiaa. Vedän tänään madeverkot rantaan, Linkola suunnittelee.

Kalastaminen on alkanut käydä raskaaksi, varsinkin sen jälkeen kun Rimmo-suomenhevonen kuoli nelisen vuotta sitten, eikä uutta hyvää työjuhtaa ole löytynyt.

– Alkaahan nämä minun touhuni vähän hidastua. Ei minulla ole enää pyynnissä kuin vähän toistasataa verkkoa.

Vanajaveden tilasta kysyttäessä Linkola yllättää.

– Vanajan kalakanta voi hyvin, ja se on ehkä linturikkain Suomen suurista vesistöistä. Kuhakanta kasvaa vähin erin, samoin hauki on vesiin päätyvien ravinteiden takia nousussa, kuten kaikkialla.

Perintö käy kalliiksi

Linkolan perintö tuleville sukupolville on hänen vuonna 1995 perustamansa Luonnonperintösäätiö. Säätiö on ostanut 34 suojelualuetta pääosin eteläisestä Suomesta. Hämeessä alueista sijaitsee kahdeksan.

Linkolan mukaan maan hinta etelässä on järjetön.

– Maa maksaa usein jopa kaksi kertaa puuston arvon. On aivan selittämätöntä mitä sijoituksia semmoiset ovat, jos hakkaa metsän paljaaksi ja saa puolet ostohinnasta, Linkola hämmästelee.

Viimeisimpänä säätiö osti pari viikkoa sitten seitsemän hehtaarin alueen Uuraisilta. Noin 65 000 euroa maksanut alue ostettiin lahjoitusvaroin, kuten suurin osa muistakin säätiön maista.

– Se oli julma tarjouskilpailu, mutta voitimme täpärästi. Välittäjä oli sen verran suulas, että kertoi mitä muut olivat tarjonneet.

Säätiön omistamilla alueilla ei harjoiteta minkäänlaista metsänhoitoa tai maataloutta.

– Metsätalous on Suomen luontoa kohdannut käsittämättömän kauhea onnettomuus, kuoleman syleily. Ostamamme alueet ovat ainoita pieniä paratiiseja tässä paljaaksi nyljetyssä maassa. (HäSa)