Kanta-Häme

Yöhiipparin röhkiminen halutaan kuriin

Metsästäjä Markku Laurila hieraisi silmiään syyskuussa. Viisi villisikaa kaiveli rehumaissipeltoa Hauhon Ilmoilassa Pälkäneentien varrella. Ilmoilan metsästysseurassa innostuttiin lähtemään villisikajahtiin, mutta jahti ei heti tuottanut tulosta. 
 
Myöhemmin Laurila ampui villisioista yhden. Sen jälkeen hänen poikansa on saanut yhden ja viime viikonloppuna samasta seurasta yksi metsämies sai kolmannen villisian hirvijahdin yhteydessä. 
 
– Yhteen toiseenkin osuin. Maahan jäi selviä osuman jälkiä, mutta emme löytäneet sitä. En uskaltanut panna koiria perään, koska villisiat saattavat tehdä koiralle pahaa jälkeä, kertoo Laurila. 
 
– Villisika on sellainen hämärähiippari. Se ei ole helppo metsästettävä.
 
Laumaa ei enää ole näkynyt, mutta jälkiä on havaittu edelleen. Tosin lumien sulettua sian ja peuran jälkiä on vaikea erottaa toisistaan. Lumessa sian takakynnet erottuvat jäljestä paremmin kuin paljaassa maassa. 
 
– Kyllä jälkien kanssa pitää olla ammattilainen, jotta erottaa sian peuran jäljistä, Laurila arvioi.
 
Villisikahavaintoja on tehty muuallakin Kanta-Hämeessä. Esimerkiksi Kalvolassa hirvimiehet ovat nähneet jälkiä ja kuulleet ääniä.
 
Riistakameroihin villisika tallentuu myös yhä useammin. Riistapäällikkö Jyri Rauhala vahvistaa, että juttuja kyllä kiertää ja havaintoja on eri puolilta Etelä-Hämeen riistapiiriä. Lounais-Hämeessä villisika on aiheuttanut kolarin. 
 
 
Villisika on noussut kesän ja syksyn aikana puheenaiheeksi. Käynnissä on ”hiljainen operaatio”. Metsämiehet eivät halua villisikakannan nousevan. 
 
Ilmoilan metsästysseurassakin mielipide on selvä. Villisikaa ei metsiin haluta. Syy on afrikkalainen sikarutto, jota villisiat saattavat levittää. 
 
– Me ammutaan kaikki pois. Villisika tekee pelloilla huomattavaa vahinkoa, kyse on myös kansantaloudellisesta haitasta, Laurila sanoo. 
 
– Kun kanta pääsee isoksi, tilanne karkaa käsistä eikä kukaan kykene jahtaamaan isoja määriä, sanoo metsästysseuran sihteeri Hannu Eerola. 
 
Kaakkois-Suomessa jotkut metsästäjät ovat toista mieltä ja villisikakantaa halutaan kasvattaa, jotta seurat voisivat aloittaa villisikajahdit. Nyt metsämiehet lähtevät jahtaamaan villisikoja muun muassa Viroon. 
 
 
Pääasiassa villisiat ovat levittäytyneet Suomeen Karjalan kautta ja lauhat talvet ovat edesauttaneet Suomen villisikakannan kasvua. Yksittäisiä villisikahavaintoja on lähes koko maasta aina Oulun korkeudelle asti.
 
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Katja Holmala haluaa villisialle hoitosuunnitelman. 
 
– Haluammeko, että villisika levittäytyy laajemmalle? Jos emme halua, nyt on se hetki, kun pitää ryhtyä päätöksiin ja toimenpiteisiin. Jos menemme viisi vuotta eteenpäin tekemättä mitään, kanta kasvaa voimakkaasti. Silloin tilanteen hallintaan ottaminen on paljon haastavampaa. 
 
Samaa mieltä on Suomen riistakeskuksen kenttäpäällikkö Ilkka Ala-Ajos. Kannan hallintasuunnitelma tarvitaan.
 
– Suomeen pitäisi linjata villisikapolitiikka jo pelkästään afrikkalaisen sikaruton uhkan vuoksi, Ala-Ajos sanoo. 
 
Afrikkalainen sikarutto on saanut ihmiset varpailleen. Villisian levittämä rutto voisi tappaa tuotantosiat eikä siihen ole hoitoa.
 
Mitä mieltä Ala-Ajos on hiljaisesta jahdista?
 
– Tiimityö on meneillään. Yritämme tietyntyyppistä politiikkaa tähän hetkeen. Meidän linja on se, että afrikkalainen sikaruton uhka pitää huomioida ja nykyistä villisikakantaa on syytä leikata hyvinkin voimakkaasti. Kysymyksessä ovat isot taloudelliset riskit.
 
Jos afrikkalainen sikarutto tulisi Suomeen, se olisi sikataloudelle katastrofi ja aiheuttaisi miljardiluokan tappiot . 
 
Ala-Ajoksen mukaan nyt tehdään ehkäisevää työtä. Hän neuvoo ampumaan kaikki porsaat tai ylivuotiset villisiat, koska ne ovat liikkuvampaa sorttia. 
 
– Toivon, että metsästäjät kantavat oman vastuunsa ja metsästävä mahdollisimman häiriöttömästi, jotta laumat pysyvät koossa.
 
 
 
Onko villisika Suomen alkuperäislajistoa? Ala-Ajos sanoo kysymyksen olevan akateeminen.
 
Villisika on tullut Suomeen luontaisesti omin sorkin Karjalankannaksen kautta. Sitä ei ole istutettu Suomeen, kuten valkohäntäpeura aikoinaan. 
 
Katja Holmalan mukaan villisikaan kohdistuu kaksi äärinäkemystä. Toiset haluavat sen osaksi Suomen luontoa uudeksi riistalajiksi, toiset eivät missään tapauksessa. 
 
Vastustajat perustelevat mielipidettään muun muassa Saksasta ja Ruotsista saaduilla näytöillä. Esimerkiksi Saksassa ammuttiin viime vuonna 400 000 villisikaa, sitä edellisenä vuonna 600 000. 
 
Villisika aiheuttaa paljon vahinkoa muun muassa maataloudelle, mutta myös muille eläimille ja linnuille. Esimerkiksi Saksassa maassa pesivät linnut ovat kärsineet runsaasta villisikakannasta. (HäSa)
 
 
 

Ruokintakielto puretaan

Villisikaa jahdataan usein ”kyttäämällä”. Tämä tarkoittaa sitä, että villisikaa ruokitaan ja ruokailemaan tullut eläin ammutaan. Muuten villisika on vaikeaa metsästää, sillä eläin on arka eikä näyttäydy helposti. 
 
Maa- ja metsätalousministeriö kielsi asetuksella villisian ruokintapaikat syksyllä afrikkalaisen sikaruton pelossa.  
 
Metsästäjät ja metsästysjärjestöt ovat olleet asiasta eri mieltä, sillä tehostettu metsästys vaatii ruokintapaikkoja.
 
– Jos villisika ei määrätyssä paikassa ruokaile, sitä on vaikea kyttäämällä metsästää, sanoo ilmoilalainen metsästäjä Markku Laurila. 
 
Ministeriö on pyörtämässä päätöksensä, sillä tehostettu metsästys vaatii ruokintapaikkoja. Tällä hetkellä ruokintakiellon purkaminen on viimeisteltävänä. Voimaan se tulee lähiaikoina.

 

 

Tästä on kysymys

Suomessa on mahdollisesti noin 1000 yksilön villisikakanta. 
 
Villisikaa saa metsästää ilman pyyntilupaa. Metsästysaika 1.6–28.2, mutta villisikanaaras, jota vuotta nuorempia jälkeläinen seuraa, on aina rauhoitettu.
 
Villisikahavaintoja tehdään lähes koko maasta.
 
Villisika voi levittää afrikkalaista sikaruttoa, jota ei ole vielä koskaan tavattu Suomessa. 
 
Afrikkalaisen sikaruttouhan vuoksi villisikakanta halutaan pitää pienenä.
 
Villisikakanta kasvaa nopeasti. Sen vuoksi lajille pitäisi tehdä hoitosuunnitelma.
 
Lauhat talvet edistävät kannan kasvua. Villisika ei pärjää kovassa pakkasessa eikä runsaassa lumessa.