Kanta-Häme

Ytimessä nainen ja vahva aate

Sanoista ”historiallinen romaani” voi tulla mieleen epookkiromanssi. Herrasväkeä, umpivaunut, kartanon tammikuja.

– Kun kirjoitin ensimmäistä historiallista romaaniani ja kerroin siitä kouluvierailulla, tytöt alkoivat heti kuulla isojen mekkojen kahinaa, nauraa kirjailija Terhi Rannela.

Hän kiiruhti saksimaan silkit ysiluokkalaisten mielestä, sillä tekeillä oli romaani punakhmerien hirmuhallinnosta.

Punaisten kyynelten talo julkaistiin vuonna 2013. Nyt julkaistu Frau tutkii toista julmuuden areenaa, natsi-Saksaa. Kirjoja yhdistää, sattumalta, teema ”nainen ja vahva aate”.

– Ehdottomuus on kiinnostavaa.

Fraun keskushenkilöksi nousi natsipyöveli Reinhard Heydrichin leski Lina Heydrich. Ensin Rannela kiinnostui natsijohtajan kuolemaan johtaneesta attentaatista, mutta huomasi siitä kirjoitetun hyllymetreittäin romaaneja ja tietokirjallisuutta.

– Rouvasta puolestaan ei ollut kirjoittanut kukaan, häntä itseään lukuun ottamatta. Hänen oma kirjansa taas ei ole kovin hyvää lähdekirjallisuutta, Rannela hymähtää.

– Hän kertoi elämästään hyvin valikoivasti.

Millainen nainen oli julman natsijohtajan puoliso? Rannela paini päähenkilönsä kanssa neljä vuotta. Vasta kirjoitusprosessin loppumetreillä alkoi löytyä muitakin kuin mustan sävyjä naiseen, joka kiikaroi linnansa pihalla työskennelleitä vankeja ja käski vartijoita rankaisemaan heitä.

– Lina ei päästä ketään lähelleen. Romaanihenkilönä hänestä voi olla vaikea pitää – mutta ei hän itsekään tiennyt, pitikö itsestään.

Rannela näki prosessin alussa Linasta jopa unta. Siinä nainen valitti Rannelan kirjoittavan hänestä väärin. Avain kerrontaan löytyi, kun Rannela teki hahmosta vanhuksen.

– Hän oli nainen, joka jäi vangiksi 1940-luvulle. Tulkintani mukaan hän oli katkera siitä, ettei kukaan pyytänyt häneltä anteeksi karttelua ja kiusaamista. En usko, että Lina itse olisi tyytyväinen tähän kirjaan.

Rannela tunnetaan tuotteliaana nuortenkirjailijana. Kirjoittamisen suunnan muutti vaikuttava hetki Tuol Slengin kidutusmuseossa Phnom Penhissä.

Rannela pysähtyi katsomaan punakhmer-johtajan vaimon Chan Kim Srunin valokuvaa. Hän ei ollut etsimässä aihetta kirjalle, mutta naisen silmät eivät jättäneet rauhaan.

Myös Frau sai alkunsa pysäyttävästä hetkestä.

– Kirjoitin Punaisten kyynelten taloa Prahassa. Prosessi oli raskas, ja kaipaisin lepopäivää. Menin museoon, ja esillä oli Reinhard Heydrichin attentaatista kertova näyttely.

Valokuvissa näkyivät natsien täydellisesti tuhoaman Lidicen kylän rauniot. Sattumanvaraisen kylän tuhoaminen oli kosto attentaatin onnistumisesta: Heydrich menehtyi sairaalassa.

Miksi pöyhiä historian kauhuja? Ja miksi muovata niistä romaani?

Internetissä julkaistussa työpäiväkirjassaan Rannela pohtii asiaa ja tulee tiivistäen siihen tulokseen, että romaani on ymmärtämisen väline. Ei vain muistamisen.

– Tunnustan, etten itse ollut ennen Lidice-näyttelyä kuullutkaan Heydrichista.

Nykykeskustelujen sävy kuulostaa pelottavan tutulta. Ymmärrystä tarvitaan, jotta kova retoriikka ei turruttaisi ja muuttuisi vielä pahemmaksi, järjestäytyneeksi väkivallaksi.

– Lidice havahdutti muun maailman siihen, mihin natsit pystyvät.

Myös työpäiväkirja on luettavissa, verkosta. Siihen Rannela kirjasi romaaniprosessin etenemistä ja sen herättämiä ajatuksia.

Työpäiväkirja on valmiin romaanin röntgen-laite, joka raportoi oivalluksen ja takapakkien hetket ja muut vaiheet, jotka jäävät taakse, kun romaani julkaistaan.

Työpäiväkirjasta on satanut runsaasti innostunutta palautetta.

Työpäiväkirja paljastaa senkin, miten paljon Rannela karsi, ennen kuin romaani sai lopullisen muotonsa. Sieltä leikkautui muun muassa kokonaan toisen romaanin palanen.

Kun työpäiväkirjaa ja romaania lukee rinnakkain, näkyy, miten paljon merkitystä oli matkalla päähenkilön kotisaarelle Fehmarniin.

– Romaani ei olisi tällainen, jos en olisi käynyt saarella. Ranta oli yhä samanlainen kuin 1940-luvulla, välissämme olivat vain vuosikymmenten kerrokset. Samoissa tuulimyllyissä ja majakoissa Heydrichit kuljettivat muun muassa Himmleriä. HäSa

Kirjailijan matkaTerhi Rannelan työpäiväkirjan voi ladata osoitteessa rannela.wordpress.com/frau tai www.karisto.fi.