Kaupallinen yhteistyö

Viulun ihmeteini María Dueñas vihdoin Suomeen!

Klassisen musiikin maailmaa hämmästyttänyt viulun ihmeteini María Dueñas odottaa innolla tammikuista esiintymistään Hämeenlinnan Verkatehtaalla.
María Dueñas soittaa Nicoló Gaglianon vuonna 1774 rakentamalla viululla, joka on hänellä lainassa lainassa Deutsche Stiftung Musiklebeniltä. María kuvailee ”Niccolonsa” sointia runsaan värikkääksi, mutta siinä on myös paljon tummia sävyjä.

Klassisen musiikin ystävät odottavat malttamattomasti tammikuun loppupuolta, jolloin espanjalainen María Dueñas saapuu Hämeenlinnan Verkatehtaalle esiintymään Sinfonia Lahden kanssa.

Myös 16-vuotias María odottaa ensimmäistä visiittiään Suomeen. Hän on aina ollut kiinnostunut Pohjoismaiden kulttuureista, suomalaisesta mytologiasta ja maamme historiasta.

– On aivan uskomattoman upea asia, että esiinnyn Jean Sibeliuksen kotimaassa. Hän on ollut minulle aina suuri inspiraation lähde María kertoo.

Hämeenlinnassa hän haluaakin vierailla Sibeliuksen synnyinkodissa, tehdä kävelyretkiä metsissä ja maistella suomalaisia erikoisia ruokia.

– Haluan uskoa, että matkani Suomeen ei ole vain sattumaa, vaan tällä täytyy olla jokin suurempi tarkoitus, María Duenas iloitsee.

 

María Dueñas oli viisivuotias, kun hän alkoi soittaa viulua.

Hän aloitti tuolloin viulutunnit yhdessä äitinsä kanssa. Yhteiset tunnit loppuivat kuitenkin äidin osalta jo kuukauden kuluttua, sillä tyttö eteni paljon nopeammin askelin, eikä äiti halunnut olla kehityksen hidasteena.

María kertoo, että klassinen musiikki on soinut heidän kodissaan ja perheen automatkoilla aina.

– Siksi olen aivan pienenä tunnistanut viulun mestariteokset kuullessani ne. Joillain kotivideoilla hyräilen aivan pikkutyttönä viulukonserttoja ja täysin nuotilleen, María muistelee.

Nykyisiä harjoittelumääriä María ei osaa arvioida, vaikka hän kertookin soittavansa viulua niin usein kuin vain ehtii.

– Nykyisin tosin panostan enemmän laatuun kuin määrään. Ei ole mitään hyötyä soittaa tuntikausia, jos ei ole oikealla tavalla keskittynyt soittoonsa.

María kuitenkin toivoisi, että päiviin voisi lisätä muutaman tunnin, sillä ikätoveriensa tavoin hän opiskelee yläkoulussa, johon luonnollisesti liittyvät kokeet, joihin täytyy valmistautua.

Opiskelun lisäksi häntä kiinnostavat uinti, historiallisten tarinoiden lukeminen ja pianolla improvisointi.

– Olen aika tyytyväinen pienestä Farewell-nimisestä sävellyksestäni, joka taannoin palkittiin Saksassa Robert Schuman-kilpailussa, hän pohtii.

Viulua hän soittaa myös kamarimusiikkikvartetissa, josta on muodostunut hänelle hyvin tärkeä.

 

Viulun ihmeteiniksikin tituleerattu María Dueñas matkustaa ympäri maailmaa esiintyen. Hän matkustaa perheensä kanssa ja hänen isänsä toimii hänen managerinaan.

Viime vuonna hän esiintyi legendaarisessa Wienin Musikverein-salissa, jolloin yksi hänen unelmistaan toteutui.

Toteutumattomia unelmia nuorella naisella on tietenkin paljon.

– Jos saisin mitä vain muusikkona, haluaisin luoda oman tunnistettavan viulun soinnin, aivan kuten kaikilla vanhoilla mestareilla. Tiedän, että tämä on vielä utopiaa, mutta unelmia täytyy olla, María hymyilee.

Näistä vanhoista mestareista María haluaa mainita David Oistrakhin ja Jascha Heifetzin, joiden levytyksiä hän kuuntelee uudelleen ja uudelleen.

Jos nuori viulisti katsoo kymmenen vuoden päähän, hän toivoo voivansa silloin omistautua täydellisesti soittamiselle ja esiintymiselle.

– Rakastan esiintymisessä vapauden tunnetta. Kun olen syvästi keskittynyt, voin uppoutua täydellisesti soitettavaan teokseen ja viedä kuuntelijat mukanani musiikilliselle tutkimusmatkalle.

Hämeenlinnan Verkatehtaalla hän vie kuuntelijansa matkalle muun muassa Ludwig van Beethovenin Pastoraalisinfonian ja Niccoló Paganinin viulukonsertto Nro. 1:n sävelin.