fbpx
Kaupunkiuutiset Hämeenlinna

102-vuotias Olli Vuorio on valokuvannut nuoruudestaan lähtien ja koonnut eläkepäivillään kuvansa kirjoiksi – ”Voi kun ei koskaan enää tulisi sotaa!”

Sotaveteraani sai kunnian pudottaa aloituskiekon HPK:n pelissä 4. joulukuuta.
Olli Vuorio sai kunnian pudottaa aloituskiekon 4.12. pelatussa HPK–TPS-ottelussa, jossa muistettiin veteraaneja. Kuva: Tomi Vesaharju
Kuvassa Olli Vuorio pudottamassa aloituskiekkoa 4.12. pelatussa HPK–TPS-ottelussa, jossa muistettiin veteraaneja. Kuva: Tomi Vesaharju

Ilvesmajan asukas, sotaveteraani Olli Vuorio ottaa vieraan vastaan iloisesti ja ohjaa astumaan pieneen kaksioonsa. Ei ikinä uskoisi, että hän täytti syksyllä 102 vuotta.

Kun Vuorio kertaa elämänsä vaiheita, hän muistaa täsmällisesti vuosiluvut, jopa päivämäärät, ja ihmisten nimet aikojenkin takaa. Hän on käynyt sodan, tehnyt pitkän upseeriuran kadettina ja sen jälkeen vielä työrupeaman siviilissä. Eläkkeellä hän ollut kohta 40 vuotta.

Kamera käsissä nuoresta asti

Asunnossaan Vuoriolla on kirjahyllyissä 36 valokuvakansiota 1930-luvulta lähtien ja 101 kuvakirjaa, jotka on tehty samoista kuvista nettiohjelmalla pienin tarinoin höystettynä. Elämänsä dokumentointia hän jatkaa yhä ”niin kauan kuin pystyy”.

– Valokuvausta olen harrastanut vuodesta 1935. Kamera oli silloin pieni laatikko babybox. Pikkuserkkuni Osvald Hederström, Suomen ensimmäinen valokuvaajamestari, oli töissä Uudessa Suomessa ja kehitti filmeistä kuvat. Heti kun sain vähän rahaa, ostin niille kansion ja kirjoitin tekstit. Nyt Hämeenlinnassa ollessani juuri tämä kansio on hävinnyt, hän harmittelee.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Olli Vuorio on harrastanut valokuvausta yli 85 vuoden ajan. Hän on koonnut otoksistaan nettiohjelmalla 101 kuvakirjaa. Kuva: Lea Karmala
Olli Vuorio on harrastanut valokuvausta yli 85 vuoden ajan. Hän on koonnut otoksistaan nettiohjelmalla 101 kuvakirjaa. Kuva: Lea Karmala

Vuonna 1939 Vuorio osti Velt-nimisen kinofilmikameran Itä-Preussissa ollessaan.

– Sitä kameraa käytin aika pitkään. Kymmenen vuotta otin myös dioja ja tein kaitafilmejä. Ne sekä suurin piirtein kaikki negat ovat tallella, hän kertoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Valokuvia Vuoriolle on kertynyt 36 kansiollista. Kuva: Lea Karmala
Valokuvia Vuoriolle on kertynyt 36 kansiollista. Kuva: Lea Karmala

Kuvissaan Vuorio on ikuistanut jokapäiväisiä tapahtumia. Sodan tantereiltakin kertyi otoksia yksi kansiollinen. Kuvakirjoista Olli 90 vuotta on ensimmäinen, viimeisin taas on Veikko 1935–2001, joka kertoo nuoruuskesien Kirkkonummen-ystävästä. Miesten tiet yhtyivät myös RUK:ssa.

Vuorion omat vaiheet ovat tiivistettynä kirjassa Olli ikikaaderi, 101 vuotta ja 7 kuukautta.

Seurustelu johti upseeriuraan

Vuonna 1936 Vuorion kanssa samaan Koulukujan yhteiskouluun (myöhemmin Arkadian yhteislyseo) tuli kaksi tyttöä, joiden isä oli jääkärimajuri – yksi niistä jääkäreistä, jotka tulivat 1917 saksalaisella sukellusveneellä Suomeen. Vuorio alkoi seurustella nuoremman tyttären kanssa ja tutustui myös isään.

– Se oli yhtenä kimmokkeena, että päädyin upseeriuraan. Talvisodan aikana olin miehen lähettinä, mutta hän ei kertonut sanaakaan jääkäriajoista. Sitten vasta, kun olin eläkkeellä käymässä hänen luonaan, hän kertoi konjakkilasin ääressä sukellusvenematkasta.

Sotaan meno hirvitti

Ylioppilaskirjoituksissa 1941 Vuorio reputti, mutta hän tiesi, että seitsemännen luokan todistuksella pääsi kadettikouluun.

– Reputtaneena reservin vänrikkinä ilmoittauduin jatkamaan varusmiespalvelusta. Siitä se sotilasura lähti. Minut siirrettiin Sulkavalle 10.6., prikaati muuttui JR 6:ksi, ja marssimme rajalle Ruokolahdessa. Siinä vaiheessa nuorta vänrikkiä hirvitti – oltiin sotaan menossa. Ensimmäinen hyökkäys oli niin kova paikka, että jouduttiin palaamaan kipin kapin takaisin. Siellä kaatui ensimmäinen oman joukkueen poika, ja silloin ajattelin, että tämä on vaarallista puuhaa, hän muistelee.

Pahoistakin paikoista Vuorio selvisi kuitenkin ehjin nahoin, henkisestikin. Sodan aikana hän tutustui Äänislinnassa myös hämeenlinnalaiseen lottaan Eilaan, tulevaan vaimoonsa.

Asunnoista huutava pula

Rauhan tultua Vuorio sai tiedon, että Hämeenlinnassa viestikoulussa Suomen kasarmilla oli luutnantin paikka vapaana.

– Anoin sinne, ja pääsin. Asuimme aluksi morsiameni kotona Ojoisilla. Asuntopula oli kova. Lapsettomalla parilla ei ollut mitään toiveita saada kaupungista asuntoa. Hämeen Sanomissa oli ilmoitus, että asemaa vastapäätä uudisrakennuksessa oli pieni kaksio vuokrattavana. Menimme katsomaan, ja se oli tupaten täynnä väkeä. Ajattelimme, että meillä ei ole mitään mahdollisuutta, mutta parin päivän kuluttua tuli puhelinsoitto viestikoululle, että luutnantti oli niin kiltin näköinen, hän saa asunnon. Ensimmäinen ostoksemme kotiin olivat sinivalkoiset kahvikupit. Niistä on vielä viisi jäljellä, hän nauraa.

Jo vuonna 1947 Vuorio joutui siirtymään pakosta Riihimäelle viestirykmenttiin, mutta kaupunkiin hän muutti perheineen vasta vähän myöhemmin. Kuopus syntyi Riihimäellä, esikoinen oli syntynyt Helsingissä. Urallaan Vuorio palveli lisäksi muun muassa Helsingissä ja Oulussa.

Pitkän iän salaisuus?

Lukuisia kertoja Vuoriolta on udeltu pitkän iän ja terveyden salaisuutta. Yksi lanka johtaa geeneihin; isä eli 92,5-vuotiaaksi, isän veljistä toinen kuoli 95-vuotiaana, ja oma sisar on 99-vuotias. Myös terveillä elintavoilla on osansa asiaan.

– Ihan koulupojasta lähtien olen harrastanut liikuntaa. Tupakoinnin aloitin 13-vuotiaana, mutta lopetin sen pääesikunnassa viisikymppisenä, onneksi. Alkoholin käyttö on ollut varsin rajoitettua. Epämiellyttäviinkin asioihin olen pystynyt suhtautumaan suhteellisen mukavasti. Ja Luoja on suojellut niin, että muistan asioita näin hyvin, hän summailee.

Vuorion avioliitto Eilan kanssa päättyi eroon yli 30 vuoden jälkeen. Toinen avioliitto sai alkunsa, kun hän haki risteilyllä tanssiin Aunea. Viimeiset viitisen vuotta, vuoteen 2013 asti, hän oli Aunen omaishoitaja.

Veteraanien huomioiminen ilahdutti

Ilveskotisäätiön Ilvesmajassa asuminen on Vuorion mukaan aivan verratonta.

– Olen kaikille ystäville kehunut, että paikka on kymppi plus. Vuokraan sisältyvät kaikki ateriat ja palvelut: pyykinpesu, siivous, sauna. Henkilökunta on todella mukava, ja influenssarokotuksenkin sain täällä, hän kiittelee.

Itsenäisyyspäivän alla miehen ajatukset palasivat vuosikymmenten taa.

– Voi kun ei koskaan enää tulisi sotaa! On suuri onni, että olemme saaneet elää rauhassa. Hämeen Sanomissa juuri todettiin, että puolustustahto Suomessa on säilynyt. Se ilahduttaa sotaveteraanin mieltä.

Vuoriota ilahdutti kovasti myös se, että häntä pyydettiin pudottamaan aloituskiekko 4.12. pelattuun HPK-TPS-peliin, jossa muistettiin veteraaneja.

Olli Vuorio

Syntynyt Turussa 6.9.1919.

Asui lapsuutensa ja nuoruutensa Helsingissä.

Sotaveteraani, rauhan aikana palveli eri puolilla maata.

Kaksi tytärtä, kaksi lapsenlasta, neljä lapsenlapsenlasta.

Sotilasarvo majuri, kadettikunnan vanhin, ikikaaderi.

Lukuisia kunniamerkkejä, mm. harvinainen Vapauden risti 3 keltaisessa nauhassa rauhanajan ansioista.

Muutti viime elokuussa Vantaan-kodistaan Hämeenlinnaan Ilveskotisäätiön ylläpitämään Ilvesmajaan.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset