Kaupunkiuutiset

2 000 000 ennen loppiaista

Vuoden kierto helpottaa, sillä sitä ajatellen tehtävien järjestäminen kalenteriin tuntuu paljon levollisemmalta. On lohdullista, että voin aikatauluttaa monet kirjailijan työhön liittyvät toimet pyöreästi loppusyksystä tai vaikkapa joulunpyhien jälkeen tapahtuviksi. Tarkat päivämäärät olisivat ankaria, vaikka samaahan ne tarkoittavat: joulunpyhät loppuvat loppiaiseen, joten pyöreästikin ilmaistuna päästään tiukkaan päivämäärään.

Kirjailijana pidän kuitenkin siitä, että on myös joitakin tiukkoja päämääriä, sillä niiden lähestyessä on helpompaa puristaa itsestään vielä vähän enemmän irti. Seitsemäs tammikuuta olen luvannut seuraavan käsikirjoituksen siirtyvän luonnoksista lähteneisiin, jotta kustannustoimittaja pysyisi hänkin kalenterinsa tasalla. Sama tiukkojen päivämäärien tarve pätee päivätyön tavoitteisiin: kun tehtävät voi laskea päivämääriin ja kellonaikoihin ajoitettuina, tietää aina saavuttaneensa edes välitavoitteen pyrkiessään suureen lopputulokseen.

Kirjailijalle kokonaisurakka on suuri. Lopputuloksena minulla on tälläkin kertaa noin 300-sivuinen romaani, ehkä laajempikin, joten yksittäisiä näppäimen painalluksia tulee lopulliseen teokseen ainakin 700 000. Ja kun jokaisen tekstin palasen tulee kirjoittaneeksi kerran tai toisenkin uudelleen, ollaan pian kahdessa miljoonassa. Se on melkoinen määrä painalluksia ja ajattelutyötä.

Kirjailijan työn parhaita puolia on se, ettei aikataulutus täytä kalenteria. Päivätyön kalenteri on minuuttiaikataulua, mutta lomilla, viikonloppuisin ja iltaisin tehtävä kaunokirjallinen luomistyö ei tottele kelloa. Joskus muutama tunti venyy kuin oudossa aika-avaruudessa, ja tekstiä syntyy tavattoman paljon. Joskus kallisarvoinen kirjoitusaika taas menee jahkailuun.

Sellaisina päivinä on kiusaus heittäytyä entisaikojen nostalgisointiin. Kunpa eläisinkin sitä aikaa, jolloin talven tullessa asetuttiin tupaelämään, syötiin aitasta haettuja suolakaloja ja maakuopasta noudettuja nauriita, oltiin vain yhdessä ja nukuttiin.

Historiallisten romaanien kirjoittajana tiedän kuitenkin, ettei elämä ollut pelkästään tuota. Tupa oli ahdas ja sen permannolla vetoisaa, suolakala oli hiirten jyrsimää ja nauriit saattoivat paleltua. Tuli nälkä ja vilu, eikä tuvan ahtaudessa ollut tilaa omien haaveiden toteuttamiselle. Otan kuitenkin mieluummin sen päivämääriin välitavoittein merkityn vaihtoehdon, jotta saan valmista aikaiseksi. Loppiaiseenhan on vielä mukavasti aikaa, ja kahdesta miljoonasta painalluksesta on jo pääosa nakuteltu.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset