fbpx
Kaupunkiuutiset

90-vuotias Schiedmayer soi kauniisti

Ritva Oksasen ja lukemattomien muiden näyttelijöiden sekä laulajien taustalla soinut Hämeenlinnan teatterin flyygeli alkoi pari vuotta sitten osoittaa merkkejä peruskorjauksen tarpeesta. Onneksi alan huippuosaaja löytyi kotinurkilta ja Vanhalla Härkätiellä verstasta pitävä Mika Latvala ryhtyi hommiin.

– Soittimen tarkkaa historiaa en tiedä, mutta se tuli teatteriin 1990-luvulla aika tavalla alkuperäisessä kunnossa, Latvala kertoo.

– Siihen oli jossakin vaiheessa joitakin remontteja tehty, mutta kielten ja viritysten kanssa alkoi olla jo ongelmia. Kaikenlaista tekohengitystä voidaan antaa, mutta kun puussa kiinni olevat viritystapit alkavat pettää, edessä on täydellinen peruskorjaus.

Flyygeli on Saksassa 1920-luvulla valmistettu Shiedmayer. Latvalan suorittamaan remonttiin kului aikaa noin 100 työtuntia.

– Purin soittimen ihan täysin osiin ja paikkasin sekä lakkasin kaikupohjan, teknikko kertoo.

– Virityskoneisto on kokonaan uusittu ja laitettu uudet vasarat varsineen. Norsunluinen koskettimisto oli harvinaisen hyvässä kunnossa, mutta siihenkin on pantu uudet huovat alle ja säädetty klaviatuuri tasaiseksi.

Korjattu soitin tuotiin maanantaina teatterin päänäyttämölle, jolla Latvala tekee viimeiset säädöt, ennen kuin pianisti Pedro Hietanen päästetään sen kimppuun.

– Flyygelissä on erittäin hyvä saksalainen runko, kuten monissa muissakin kaltaisissaan, jotka on tehty ennen sotia.

– Kunnon remontin jälkeen se on täysin kilpailukykyinen kiinalaisilta liukuhihnoilta tulevien uusien soittimien kanssa. Vanhan puun luoma ääni on myös luonteikas ja oikein hyvä vaihtoehto modernille soundille.

Flyygelin virittämiseen menee ammattimieheltä aikaa noin kaksi tuntia.

– Käytännössä soitin viritetään ennen jokaista konserttia, teatterin vierailuesitysten tekniikasta vastaava Hannu Suutari sanoo.

– Jos flyygeli on mukana näytelmässä, sama homma on tehty aina kolmen esityksen jälkeen.

Latvalan kaltaisia osaajia ei Suomessa ole paljon. Vanhoja flyygeleitä korjaa viitisen verstasta ja F-Musiikki.

– Aloitin pianonvirittäjän opinnot 2000-luvun alussa Arla-instituutissa ja lähdin sieltä sitten konserttiteknikon koulutukseen Hellakselle, Latvala kertoo.

– Sieltä minut lähetettiin Bösendorferin tehtaalle Wieniin. Sitten kerrottiin, että Jenkeissä tarvittiin kaveria, joka olisi valmis hyppäämään lavoille, joten pakkasin laukkuni.

Latvala oli 8 kuukautta Gerhardt Feldmannin opissa, jonka jälkeen hän toimi Bösendorfer New Yorkin palveluksessa vuoden ajan. Hän vastasi muun muassa Blue Note- ja Birdland-jazzravintoloiden flyygeleistä.

– Flyygelin korjaaminen on aika lailla puu- ja käsityötä, mutta soittimen saaminen siihen malliin, että pianistikin on tyytyväinen, on vielä ihan eri juttu.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset