fbpx
Kaupunkiuutiset

Äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen... Miten oman lapsen muutto ulkomaille voikin kolahtaa niin kovasti?

Riikka Happonen Kuva: Pekka Rautiainen

Mieheni kääntää rattia, ja Volkswagen Passatimme kääntyy Tiiriön liittymästä moottoritielle. Suuntana on Helsinki–Vantaa ja lastina 18-vuotias tyttäremme, joka on matkalla Hollantiin. Hän aloittaa siellä psykologian opinnot.

Autoradiossa pärähtää soimaan Haloo Helsingin Maailman toisella puolen. Kun ollaan kohdassa äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, kuuluu tapapenkiltä tyrskähdys.

Tyttären hartiat vavahtavat ja käsi tapailee omaani. Sattui vähän liiankin osuva kappale tähän lähdön haikeuteen.

Autossamme ei ole yhtään kuivaa silmää.

Tätä kirjoittaessani tuosta lentokenttämatkasta on puolitoista viikkoa. Tytär istuu parhaillaan ensimmäisellä luennollaan Tilburgin yliopistossa, mutta kiitos viime viikon orientaatiopäivien, hän on ehtinyt saada jo monta uutta ystävää.

Mieluista seuraa on löytynyt etenkin yliopiston virolaisyhteisöstä, mutta myös Italiasta, Portugalista ja tietysti paikallisista. Muutama suomalainenkin on tullut vastaan.

Kun ensin soittoja kotiin tuli monta kertaa päivässä, nyt saattaa mennä toistakin vuorokautta ilman puheyhteyttä. Siitä tietää, että asiat ovat hyvin: Hollannissa on niin kivaa, että vanhemmat välillä unohtuvat.

Juuri niin sen pitää mennäkin.

Kun Ella oli pieni , olin aina sitä mieltä, että hän on juuri sillä hetkellä parhaassa iässään. Muistuttelin itseäni, että nauti nyt tästä hetkestä, kohta voi olla toisin.

Nyt se ”huono hetki” sitten vihdoin tuli. Vaikka itse kannustin tytärtäni kokeilemaan siipiään ulkomaille, huomaan nyt valittavani ystävilleni, etteivät ainoat lapset saisi hylätä vanhempiensa kotimaata.

En kärsinyt neljänkympin kriisistä, eivätkä lähestyvät viisikymppisetkään niin hetkauta. Sen sijaan lapsen muutto toiseen maahan on minulle näköjään yllättävän kova paikka. Eihän emon pitäisi ruikuttaa pesästä lentäneen poikasensa perään, vaan olla tästä ylpeä!

Päätän lopettaa itsesäälissä rypemisen. Sen sijaan pakkaan laukun täyteen kirjoja, LP-levyjä ja Suomi-tuliaisia ja lennän viikonlopuksi Hollantiin. Ei se ole sentään maailman toisella puolen.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset