fbpx
Kaupunkiuutiset

Ajatus pysyvyydestä on itsepetosta – Epävarmuus ei ole vain koronaoire

Ani Kellomäki Kuva: Muu
Ani Kellomäki. Kirjoittaja on sairiolaistunut toimittaja ja tietokirjailija.

Vuosi 2021 päättyi juuri sille ominaisella tavalla. Joulua skaalattiin moneen kertaan. Ensin peruimme suunnitellun hotellipäivällisen Helsingissä. Seuraavaksi kuopattiin idea isovanhempien saapumisesta meille joulupöytään.

Lopulta jouluruuan särpimiseen osallistuivat vain omat lapsemme seurustelukumppaneineen. Söimme, juttelimme ja pelasimme kiihkeästi konsolipelejä – ja niin oli juuri niin kuin kuuluikin olla tällä kertaa.

Pakollinen asennemuutos

Olen aina ollut kova suunnittelemaan. Sellainen, jonka parasta hupia on ollut kalenterin täyttäminen pitkälle tulevaan.

Nyt on ollut aika opetella muuta. On ollut pakko lakata liikoja suunnittelemasta ja ottaa niihin vähäisiinkin jonkinlainen hälläväliä -asenne: ihan kiva, jos onnistuu, mutta tuskinpa vaan.

Ilo irti toteutuneista asioista

Siirtämisiin, perumiseen ja säätöön liittyy paljon tuskittelua, puhumattakaan siitä, että monille yrittäjille tämä aika on ihan katastrofaalista juuri ennakoimattomuutensa ansiosta.

Samalla mietin, että henkilökohtaisella tasolla tilanteesta saattaa jäädä jotain myönteistäkin matkaan mukaan.

Nautinnot tiivistyvät. On iso ilo, jos kutsuttu vieras pääseekin kylään. On huikeaa, kun haaveiltu retki toteutuu sittenkin.

Kun mikään ei ole varmaa, tulee toteutuneista asioista ottaneeksi ihan eri tavalla ilon irti. Kulunut kaksi vuotta on totisesti riisunut itsestäänselvyyksiä.

Mikään ei ole varmaa

Jos nyt joudumme oivaltamaan jotakin siitä, ettei mikään ole pysyvää tai varmaa, niin totuushan on se, ettei ollut ennenkään.

Nyt äkilliset muutokset ovat toki todennäköisempiä, mutta hallittavuuden harha ylipäätään perustuu itsepetokseen.

Ei normaalioloissakaan ole takeita pysyvyydestä, vaikka sellaiseen onkin pitkän rauhan ajan vuosina ollut helppo tuudittautua.

Elämä on arvaamatonta, eikä kukaan ole luvannut tasaista kyytiä. Ihminen vain kaikkivoipaisuuden harhastaan juopuneena haluaisi kuvitella istuvansa ohjaksissa.

Hyviäkin yllätyksiä

Kirjoitin kolumnissani keväällä 2020 koronan alkutunnelmissa, että riittää kun selviydytään. Olemme täällä, eli onnistuimme!

Korona ei ehkä ole vieläkään jalostanut minusta hapanjuurileipuria, himoliikkujjaa tai taidekeraamikkoa, mutta vähäsen kärsivällisemmän kuitenkin.

Ja koronavuosien aikana tuli paljon odottamattomia hyviäkin yllätyksiä: uusi työ esimerkiksi ja uusia hienoja ihmisiä lähipiiriin. Monin tavoin täyteläistä elämää.

Selviytyminen riittää

Minulle on aina tapahtunut kaikkein parhaita asioita silloin, kun en ole suunnitellut kaikkea tukkoon, vaan löysännyt vähäsen suitsista.

Oppi tulee nyt ehkä eeppisessä mittakaavassa, mutta teen voitavani sisäistääkseni sen. Niinpä tänä vuonna olkoon käytössä sama ohjenuora: riittää kun selviydytään.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset