Kaupunkiuutiset Hämeenlinna

Alakerran bändissä rokataan rennosti – Keikkaa pukkaa 11- ja 12-vuotiaille Hätilän pojille

Downstairs boys harjoittelee kerran viikossa Raimo Mattilan autotallissa. Yhtyeessä soittavat Eelis Överlund (vas.), Juho Pulkkinen, Olli Toivonen ja Joona Turunen. Kuva: AP Sarjanto
Downstairs boys harjoittelee kerran viikossa Raimo Mattilan autotallissa. Yhtyeessä soittavat Eelis Överlund (vas.), Juho Pulkkinen, Olli Toivonen ja Joona Turunen. Kuva: AP Sarjanto

Kellarista kaikuu Bourbon Street. Hurriganes-yhtyeen klassikko svengaa komeasti, vaikka soittajilla on yhteen laskettua ikää vain 45 vuotta.

Downstairs boys on neljän pojan yhtye, joka on treenannut vuoden verran.

– Bändissä soittaminen on kivaa ja hauskaa. Tässä harrastuksessa on koronakin päässyt unohtumaan. Olen kehittynyt paljon ja saanut tästä apua myös viuluopintoihin, 11-vuotias laulaja-basisti Joona Turunen tuumaa.

Kokenut manageri

Bändin ”managerina” ja valmentajana on pitkän linjan hämeenlinnalainen musiikkimies Raimo Mattila. Eläkkeellä oleva opettaja veti Myllymäen koulussa 25 vuotta bändikerhoa oppilaille.

– Soitan Kepittäjät-yhtyeessä ja bändikaveri Jana Överlundin kanssa tuli puhetta, ettei soittokamoja voi päästää ruostumaan. Sopiva porukka löytyikin, sillä pojista kolme on samalla luokalla yhteiskoulussa, Mattila kertoo.

Downstairs boysin ensimmäinen keikka poiki lisää esiintymisiä. Kuva: Jan Överlund

Vanhaa ja uutta

Nuoret muusikonalut treenaavat Mattilan autotallissa, joten bändi nimeksi tuli Dowstairs boys, alakerran pojat.

Kokoonpanoon kuuluvat Turusen lisäksi kosketinsoittaja-laulaja 12-vuotias Eelis Överlund sekä 11-vuotias rumpali-laulaja Juho Pulkkinen ja samanikäinen kitaristi Olli Toivonen.

Ohjelmistossa on vanhaa rockia Uriah Heepistä Hurriganesiin ja Wigwamiin, mutta myös uudempaa tavaraa, kuten Weekendiä ja Haloo Helsinkiä.

– Raimo päätti aluksi meidän biisit, mutta nyt olemme itsekin päässeet vaikuttamaan ja ottaneet mukaan vähän uudempia kappaleita, Överlund sanoo.

Yleisö diggaili

Yhtye soitti hiljattain ensimmäisen keikkansa. Pojat vetelivät settinsä autotallissa ja kuuntelijoina olivat pihalle kokoontuneet sukulaiset.

Debyytti ei aiheuttanut nuorissa soittajissa sen kummempia tärinöitä.

– Ei kauheasti jännittänyt, oli ihan kivaa. Aika moni sanoi, että hyvin soitettiin, Toivonen kertoo.

Esiintyminen poiki heti lisää samaa lajia ja Instagram-tilin. Yhtye on jo kutsuttu kahteen yksityistilaisuuteen tänä kesänä.

– Ihan rentoa on ollut ja saa olla kavereiden kanssa. Voisihan tällaista tehdä vaikka ammatikseen, Pulkkinen pohtii.

Raimo Mattila veti opettajana bändikerhoa ja sama meno jatkuu eläkkeelläkin. Kuva: AP Sarjanto
Raimo Mattila veti opettajana bändikerhoa ja sama meno jatkuu eläkkeelläkin. Kuva: AP Sarjanto

Bändikerho historiaan

Mattila pitää poikien kanssa harjoitukset kerran viikossa. Opettaminen maistuu edelleen.

– En tekisi tätä, jos se yhtään rasittaisi, hän sanoo.

Hämeenlinnan kaupunginmuseo kiinnostui Mattilan pitkästä rupeamasta bändikerhon parissa ja pyysi häntä kokoamaan materiaalia näyttelyyn.

– Olen kokoillut vanhoja soittokamoja ja kirjoitin pienen stoorin siitä, mitä silloin aikoinaan touhuttiin. Jonkunlainen vitriini tai nurkkaus siitä sitten syntyy.

Myllyvisio oli tärkeä

Musiikin ohessa Myllymäen koulun kerhossa tehtiin myös videoita ja pyöritettiin omia Myllyvisio-lähetyksiä.

Mattilan opastuksessa olivat muiden muassa Kumutalon Touko Helanen, Miniteatterin Mikko Myllyniemi ja Kikattavasta kakkiaisesta Emmalla-palkittu Martti Sirkkola, jonka ura sai alkusysäyksensä pahvianimaatioista.

– Monet kerholaiset perustivat myöhemmin omia yhtyeitä ja joistakin tuli ammattimuusikkoja. Ei se olisi millään onnistunut, jos ei koko koulu olisi ollut täysillä siinä hommassa mukana, Mattila kiittelee.

Nykyisten suojattiensa edistymiseen hän on erinomaisen tyytyväinen.

– Silloin ennen vanhaan oli tosi vaikeaa saada ketään suostumaan laulusolistiksi. Tässä bändissä on kolme laulajaa ja se on hyvä juttu.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset