Kaupunkiuutiset

Alkoholistin läheinen saa tukea vertaiseltaan

Parolantien 17:n kerrostalon alakerrassa kokoontuu joka tiistai naisten A-Anon-ryhmä purkamaan tuntojaan ja saamaan vertaisilta vahvistusta omaan elämäänsä. He ovat alkoholistien puolisoita.

Keväisenä iltana teepöydän ääressä istuivat Minna, Anna, Jenny, Liisa ja Kirsti (nimet on muutettu). Osa heistä on ollut mukana alusta lähtien, toiset ovat liittyneet joukkoon myöhemmin.

 

Liisa on jäsenistä uusin. Hän sanoo löytäneensä ryhmän netistä, kun hän etsi edes jotakin lohtua pahaan oloonsa.

– Ensimmäisellä kerralla olin hirveän hermostunut, mutta sitten annoin tulla kaiken ulos sisältäni. Tuli tunne, että onpa hyvä, kun saan puhua sellaisille, jotka ymmärtävät. Siitä saa jännää rauhan tunnetta, hän sanoo.

Kirsti liittyi mukaan viime vuonna. Vasta ryhmässä hän ymmärsi, että hänen paha olonsa juonsi miehen juomisesta. Hän ehti jo hakea itselleen apua muun muassa lääkkeistä.

– Pikkuhiljaa mielenrauhani on lisääntynyt, mutta edelleen joudun opettelemaan sitä tosiasiaa, että alkoholismi on sairaus, hän kertoo.

 

Anna oli nuori pienen vauvan äiti, kun hän alkoi käydä Al-Anonissa. Ennen sitä hänen elämänsä oli aivan umpikujassa, ja hän suunnitteli tekevänsä pahaa itselleen ja lapselleen. Hän soitti kuitenkin Auttavaan puhelimeen ja sai sieltä tiedon vertaisryhmästä.

– Minua auttoi se, että tajusin olevani voimaton. Aloin ymmärtää alkoholismia sairautena ja sitä, että sille ei voi mitään. Minulla oli myös mielettömän ihana vertaiskummi, jolle soitin usein. Al-Anon on pelastanut henkeni. Myöhemmin raitistunut miehenikin oli iloinen, että kävin ryhmässä, hän kertoo.

Jenny tapasi miehensä, kun tämä oli jo ollut jonkin aikaa raittiina. Yhdessä he lähtivät Al-Anonin palaveriin.

– Aloin lukea Päivä kerrallaan -kirjaa, ja ajattelin, että jos ne asiat pitävät paikkansa, minulla on mahdollisuus selvitä tämän miehen kanssa. Alkoholismi on niin monimutkainen sairaus, että se voi tulla ryöppyinä esiin, vaikka ihminen ei joisikaan. Yritän hoitaa itseäni, enkä kiinnitä niin paljon huomiota siihen, mitä toinen sanoo ja tekee. 12 askelta -ohjelma on ihan fantastinen, se on auttanut minua löytämään oma elämäni tärkeitä asioita, Jenny kiittää.

 

Kun Minna tapasi oman alkoholistimiehensä, hän ihastui tämän rehellisyyteen ja mukavuuteen. Mies oli jo siinä vaiheessa lopettanut juomisen, mutta tunne-elämän sairaus on silti aina läsnä arjessa.

– En vaihtaisi alkoholistia muuhun, liitto on ollut itselleni valtava kasvuprosessi. Olen tullut omien kipukohtieni kanssa sinuiksi. Pidän ohjenuoranani lausetta, jossa kysytään, oletko mieluummin oikeassa vai onnellinen. Alkoholisti sanoo kuitenkin aina sen viimeisen sanan, Minna naurahtaa.

 

Kaikkien viiden naisen mielestä Al-Anon-ryhmä on avannut silmät nimenomaan siinä, että alkoholistia ei pidä yrittää ymmärtää, vaan läheisen pitää pelastaa itsensä irrottautumalla rakkaudella ja antamalla toisen olla. Ryhmä antaa heidän mukaansa voimaa myös muihin elämän asioihin. Lisäksi sieltä saa uusia ystäviä.

– Ryhmä on avain omaan hyvinvointiini. Lempilauseeni on ”Elä ja anna toistenkin elää!” Toinen mieleinen iskulause on ”Hellitä ja anna Jumalan ohjata”, Minna tiivistää.

– Suurin löytö oli löytää oma itseni, se oli yhtä suuri herääminen kuin miehen raitistuminen, Jenny sanoo.

– Olemme tiivis yhteisö, ja yhteenkuuluvuudesta tulee lämmin olo. Jokaisella on oma erilainen tarinansa. Politiikasta ja uskonnosta emme puhu, mutta korkeimmasta voimasta kyllä. Se on jokaiselle henkilökohtainen asia. Kaikki puheemme jäävät tähän tilaan, mutta ystäville voimme kyllä kertoa, että käymme Al-Anonissa.

– Tervetuloa joukkoomme, jos haluat olla onnellinen! naiset kutsuvat lisää jäseniä ryhmään.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset