Kaupunkiuutiset

Anja Kummila asui talossa, joka tärisi

Helsinkiläisellä sairaanhoitajalla Anja Kummilalla on vahvat juuret Hämeenlinnassa. Hänen isänsä Veikko Kummila luotsasi teknillisenä johtajana Hilpi Kummilan vuonna 1919 perustamaa rakennusliikettä ja perhe asui Aulangontie 83:ssa kaupunginosassa, jota kutsuttiin porvareiden asevelikyläksi. Anja Kummila on hiljattain julkaissut omakustannekirjan Talo, joka tärisi, jossa hän kertoo lapsuudestaan 1950- ja 1960-lukujen Hämeenlinnassa. Teoksen nimi viittaa elävään muistikuvaan siitä, kuinka sotaharjoituksiin porhaltavat panssarivaunut saivat kotitalon vavahtelemaan perustuksiaan myöten.

– Olen pitänyt päiväkirjoja lapsesta asti, Anja Kummila kertoo..

– Äitini oli puhelias karjalainen, joka kertoi meille ja naapuruston lapsille paljon tarinoita. Olen käynyt monilla kirjoittajakursseilla, mutta kynnys oman julkaisun tekemiseen oli aika korkealla, kun olen opettajaäidin tyttö.

Kummila muistaa lapsuutensa Hämeenlinnan viehättävänä, idyllisenä ja turvallisena kaupunkina.

– Asuimme kivenheiton päässä Aulangosta ja kävelimme usein huvimajalle katselemaan hienoja Helsingin herroja seuralaisineen.

– Rautatiesilta oli leikkipaikka, jolta rohkeimmat pojat hyppelivät veteen. Vahvoja muistikuvia minulla on myös Jetsosen sekatavarakaupasta, jossa oli noina aikoina varsin vähän tavaraa. Keskustakin tuli sitten myöhemmin tutuksi ja kävimme äidin kanssa usein teatterissa.

Oman leimansa kirjoittajan lapsuuteen löi äidin ortodoksisuus.

– Äitini oli kansakoulunopettajana Aunuksessa, josta isä hänet sitten sodan aikana löysi. Sodan jälkeen ilmassa oli ryssäkielteisyyttä, minkä takia ortodoksisuuteen suhtauduttiin torjuvasti.

– Kävimme usein siinä puisessa kirkossa, joka oli linja-autoaseman vieressä. Meitä oli neljä perhettä, jotka kokoontuivat yhteen joulukirkkoon sekä hautausmaalle ja perinne jatkui aina 1980-luvulle saakka.

Saatuaan ylioppilaslakin Yhteiskoulusta Kummila lähti opiskelemaan Helsinkiin, mutta yhteys vanhaan kotikaupunkiin on säilynyt. Myös kesäpaikka on lähellä Rengossa.

– Kuulun vanhojen hämeenlinnalaisten Birger Jaarlin seuraan ja käymme täällä useasti teatterissa, konserteissa ja luennoilla. Kerran olimme seuraamassa kaupunginvaltuuston kokoustakin.

– Hämeenlinnan asiat kiinnostavat edelleen ja olin todella tyytyväinen, kun Rakentajat-patsas putsattiin ja kunnostettiin.

Muistelmateos kuljettaa lukijan sodanjälkeiseen pikkukaupunkiin, jossa on vielä pulaa monista asioista. Niin voita, kahvia, sokeria kuin maitoakin säännösteltiin. Käytössä olivat vaaleanpunaiset ja vihreät elintarvikekortit. Keskustassa oli Noron kauppa, josta sai sentään leluja kohtuuhintaan.

– Kyllä Hämeenlinna on minulle täynnä nostalgiaa, Kummila sanoo.

– Palaan tänne aina mielelläni ja käyn joskus kävelemässä vanhoilla kotikulmilla. Olen saanut hirveästi iloa näiden asioiden muistelemisesta.

Kummilan muistelmateosta on myynnissä Kirja & Ideassa kauppakeskus Goodmanissa.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset