Kaupunkiuutiset

Baggen lokakuun tarina

Kun meille selvisi, että Koskelan ostama merenrantamökki ei ollutkaan valokuvassa etualalla näkyvä komea kelohonkapirtti, vaan taka-alalle nyykähtänyt huussi tai vaja, Koskela kohautti olkapäitään.

– Otetaan kaljakori mukaan ja mennään kattomaan sitä.

Ihan niin helposti se ei käynyt. Paikalle hälytetty naiskonstaapeli otti henkilötietomme muistiin ja tarkisti vielä poliisiauton koneelta ettei meistä ollut hakuja.

Sillä välin lukkoseppä ja lasiliikkeen pakettiauto tulivat, koska Koskela oli soittanut heidät. Lukkoseppää ei tarvittu, mutta hän laskutti silti käynnistä. Lasiliikkeen pojat saivat korjata huvilan ovilasin, jonka Koskela oli yleisavaimellaan särkenyt.

Konstaapeli sääli meitä ja soitti huvilan omistajalle, selitti että kyse oli väärinkäsityksestä. Koskela oli ostanut naapuritontin hökkelin. Siitä kuultuaan huvilan omistaja sääli Koskelaa ja antoi kaiken anteeksi. Meidän ei tarvitsisi edes korvata saunapuita.

– Pysykää nyt omalla tontillanne, poliisi toivotti lähtiessään. – Ettei mun tarvii tulla uudestaan.

Lupasimme pysyä. Koskela vielä toivotti naisen joka tapauksessa tervetulleeksi, mutta sitä hän ei onneksi enää kuullut.

Kiipesimme kalliolle, tunkeuduimme synkän kuusikon läpi Koskelan mökille. Se oli aivan rannassa, kuten kalastajaukko oli luvannut.

– Kaksikymmentä metriä rantaviivaa, Koskela siteerasi ilmoitusta.

– Ja melkein yhtä pitkä pudotus kivikkoon, sanoin. – Ei ehkä kannata kokeilla uimahyppyä.

Koskela käänsi kylkensä kalliojyrkänteelle ja katsoi mökkiä.

– Pientä laittoa. Ei toi muuta vaadi.

Rohkenin epäillä, mutten ääneen. Koskela olisi vain yltynyt.

Paksu mänty oli kasvanut hökkelin läpi ja nostanut sen metrin korkeudelle ilmaan, kelottunut sitten paikoilleen. Ovessa oli iso vanha riippulukko, ruskeaksi ruostunut. Koskela kiipesi viereiselle kivelle ja kurkotti sormensa ovenkamanan yläreunan alle, huojui hetken lähellä jyrkänteen reunaa. Avain löytyi sieltä mistä pitikin.

Mekanismi kirskui, kun Koskela käänsi avainta kaksin käsin hartiavoimin. Hän joutui kiskomaan lukon väkisin auki. Harvalautainen ovi lenksahti nahkasaranoillaan auki ja paljasti kelopuun rungon.

– Kelohonkamökki sullakin, sanoin.

Koskela puhahti, kiipesi kynnyksen yli ja hivuttautui kelon ohi peremmälle.

– Täällä on kamiina! kuului sisältä. – Ja upee näköala merelle. Tuu kattomaan!

Työnsin puolityhjän olutkorin edellä, ähistin itseni kynnykselle ja hongan ohi. Hyvä kun vielä mahduin sisään.

Kamiina oli kaunista ruostepitsiä. Kuusikko pimensi kämpän pienen likaisen kuusiruutuisen ikkunan takana. Se antoi pohjoiseen eli metsään päin, sen minkä antoi. Pari ruutua oli korvattu kattohuovalla.

– Kato nyt, tuolla on meri, nääksä? Koskela intti.

– Varmaan Jäämeri tuossa suunnassa.

– Kyllä Kirsi tulee takaisin, kun näkee tämän.

Siihen en ottanut kantaa.

Koskela haki autosta pienen priimuskeittimen ja grillimakkarapaketin. Tuuli yltyi. Se puhalsi mökin läpi. Kun kyyhötimme kumpikin suojana, saimme tulen pysymään priimuksessa ja onnistuimme nokeamaan grillimakkarat kepin nokassa. Savun haju tarttui vaatteisiin.

– Tää on oikeeta eräelämää, Koskela kehui makkaranpalaa mutustellen. – En mä tommosessa hienohelmojen huvilassa olis viihtynytkään. Mä oon karujen olojen mies.

– Siltä sä näytätkin, myönsin.

Ilta pimeni, eikä Koskelasta ollut enää auton rattiin. Minulla ei ole edes korttia. Onneksi Koskelalla oli Rellussa kaiken varalta makuualusta ja makuupussi molemmille. Juuri ja juuri mahduimme mökin lattialle pitkäksemme. Kynälampussani riitti virtaa vielä hetken.

Tuuli yltyi. Se ulvoi nurkissa ja kamiinan hormissa ja keinutti honkaa ja mökkiä. Makuupussissa tarkeni jotenkin. Nukahdin nopeasti käsivarsi päänalusena.

Unen läpi tunkeutui rytinää ja liikettä. Tuntui siltä kuin mökki olisi kaatunut, mutta eihän se ollut mahdollista.

Miksi sitten kierin ympäriinsä kuin pesukoneen rummussa? Avasin silmäni, suljin ne, avasin taas. Törmäilin seiniin ja puunrunkoon ja Koskelaan. Lennähdin pää edellä kamiinaa vasten. Se hajosi kosketuksesta ja levitti kämppään paksun mustan noen.

Kamiinantakainen seinä tuntui ikävän lujalta. Silmissä pimeni entisestään.

Sitten iso rysäys sammutti valot kokonaan.

Mökkiseikkailu päättyy marraskuussa.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset