fbpx
Kaupunkiuutiset

Digihaasteita ja salasanahippaa – Digi, paperi ja sakset, vai miten se nyt menikään?

Heli Karttunen Kuva: Toni Rasinkangas / HäSa
Heli Karttunen. Kuva: Toni Rasinkangas

Kollega vieressä nauroi hulluna, kun ensitöikseni koneen ääreen tultuani päästin syvän huokauksen.

Huokauksen syynä oli se, että en yllättäen muistanutkaan salasanaani, jolla olin koneelle kirjautunut varmaan viimeiset puoli vuotta – vai kuinka kauan siitä nyt sitten olikaan, kun salasana viimeksi piti vaihtaa.

Syynä muistamattomuuteen taas oli se, että toisen palvelun salasana oli vaihtunut: seurauksena en muistanut enää sitä ensimmäistäkään.

Digiajan pähkinöitä purtavaksi

Alkuviikosta pääuutisissa varoiteltiin kirjautumasta Omakanta-palveluun omakanta-haulla, koska nettisurffailija saattoi päätyä huijaussivustolle. Palveluun tuli mennä kirjoittamalla osoiteriville pelkkä kanta.fi. Niinpä. Mistä tämänkin nyt sitten kukaan saattoi tietää?

Tiistaina Yle uutisoi yhdistyksestä, jonka “toiminnanjohtaja kuoli ja vei mukanaan kaikki salasanat – 1600 tiedostoa jäi piiloon lopullisesti”. Jutussa varoiteltiin, kuinka voi käydä, jos kaikki tärkeät salasanat ovat vain yhden henkilön tiedossa.

Järjestöllä oli onnekseen paljon materiaalia myös paperilla, joten suurelta katastrofilta vältyttiin.

Tietomäärän kasvulla ei mitään rajaa

Nykyajalle on leimallista käsittämättömän nippelitiedon määrä, joka kaikki pitäisi olla jollain lailla järjestelmällisesti hallussa.

Kun ennen oli pari hassua käyttäjätunnusta ja salasanaa muistettavana, nyt palveluja on lukemattomia ja salasanojen ja tunnusten määrä on kasvanut eksponentiaalisesti. Ja niitä tulee vain koko ajan lisää.

Pahin skenaario on, jos esimerkiksi automaattiset kirjautumiset syystä tai toisesta pyyhkiytyvät pois, ja joudut etsimään salasanaa, jota sinun ei ole vuosiin tarvinnut muistaa.

Mistä koko salasana edes löytyy?

Jos Kafka eläisi nyt, hän varmaan kirjoittaisi aiheesta romaanin.

Pettämätön systeemi

Nykyisin on kehitetty salasanaohjelmia tämän digihimmelin hallitsemiseksi. Niihinkin tarvitaan kuitenkin se yksi salasana, joka pitää muistaa.

Järjestöihminen suositteli tärkeiden tietojen tulostamista myös paperille – varmuuskopioinnin lisäksi.

Paperia tarvitaan siis edelleen. Post it -lappu ei petä.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset