Kaupunkiuutiset

Elämää mullistava kokemus

– Protuleiri oli selvästi elämän tähänastisin paras kokemus, ohjaaja Marko Korhonen kertoo.

Protu on tuttavallinen nimitys Prometheus-leiristä, joka on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton vastine rippikoululle. Leirejä on järjestetty vuodesta 1989, ja niitä järjestetään ympäri vuoden. Osallistujat ovat pääsääntöisesti 8–9-luokkalaisia, mutta leirejä pidetään myös jo leirin käyneille ja aikuisille.

Leirit järjestää Prometheus-leirin tuki, ja ohjaajina toimivat vapaaehtoiset, jo leirin käyneet, jotka saavat koulutuksen yhdistykseltä leirin vetämiseen.

Korhonen kävi leirin vuonna 2008, ja on siitä lähtien ollut mukana yhdistyksen hallituksessa, lehdessä, sekä itse leirejä vetämässä.

– Leirien vetäminen on sitä ydintoimintaa. Itse saan aina energiaa tästä.

Korhonen vetää teatterileiriä Janakkalassa yhdessä viiden apuohjaajan kanssa.

– Oman leirikokemuksen jälkeen oli selvää, että haluan jatkaa tämän parissa, apuohjaaja Linnea Kilpeläinen yhtyy puheeseen. Leiri on Kilpeläisen kolmas.

Jokainen leiri omannäköinen

Leirien tavoite on rohkaista nuoria ajattelemaan itse, pääosin erilaisten leikkien, väittelyiden ja muiden toiminnallisten keinojen avulla. Valmiita vastauksia ei leirillä anneta. Teemoista löytyy niin yhteiskuntaa ja vaikuttamista, kuin maailmankatsomuksia ja seksuaalisuuttakin. Toiminnan suunnittelevat ohjaajat itse.

– Koulutuksista ja edellisiltä leireiltä sai vinkkejä, mutta aika paljon tyhjästäkin keksitään, Korhonen kertoo. Mietitimme tavoitteita ja mikä sopii ohjelmaan.

Anonyymiutta ja virtuaalitodellisuutta käsitellään esimerkiksi tietokonepeli Sims:iä leikkimällä. Ajanmukaisuus onkin tärkeää teemoja käsitellessä.

– Pitää luoda relevanttia ohjelmaa, Korhonen toteaa.

Kahta samanlaista leiriä ei ole, vaan kaikki muotoutuvat omannäköisikseen osallistujien mukaan.

Parasta ohjaajien ja leiriläisten mielestä on kuitenkin henkinen kasvu.

– Kyllä huomaa henkilökohtaisen kehityksen leiriläisissä, apuohjaaja Ira Lämsä kertoo.

– Itsekin saa paljon ajatuksia, toinen apuohjaaja Eveliina Timonen säestää.

”Kokemus joka muuttaa”

– Leirillä on kivaa ja kiinnostavaa, Aarre Saari toteaa. Saaren sisarukset ovat käyneet protuleirin, joten osallistuminen tuntui luontevalta.

Yhteishenki on leirillä jo muodostunut.

– Alussa oli hankalaa heittäytyä harjoituksiin, helsinkiläinen Iris Vilja myöntää.

– Oikeastaan on helpompi heittäytyä uusissa piireissä, kun ei tunne ketään, leirin ainoa tamperelainen Maria Mäensivu pohtii.

Viikon aikana moni saakin uusia ystäviä ja avartavia kokemuksia.

– Kaikki ovat samanhenkisiä täällä, Vilja sanoo.

Innostusta jatkamiseen löytyy usein leirin jälkeen. Ohjaajaehdokkaita onkin paljon enemmän kuin leireille mahtuu.

– Kyllä ohjaaminen kiinnostaisi, Saari miettii tulevaisuutta. On tämä kokemus, joka muuttaa.

Leirin jälkeen tunnetaan myös ilmiö nimeltä ”protukrapula”. Viikon mittaisen leirin jälkeen moni ei pois haluaisikaan.

– Viime leirin jälkeen nukuin seitsemäntoista tuntia, Kilpeläinen nauraa.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset