Kaupunkiuutiset Hämeenlinna

"Elämää siinä missä kaikki muukin" – Satu Heinonen on ollut omien lapsiensa omaishoitaja lähes vuosikymmenen

Satu Heinonen kirjoittaa kokemuksistaan myös blogia.
Omaishoitaja Satu Heinonen kirjoittaa blogia tuodakseen erityislapsiperheen elämää esiin. Kuva: Pekka Rautiainen
Omaishoitaja Satu Heinonen kirjoittaa blogia tuodakseen erityislapsiperheen elämää esiin. Kuva: Pekka Rautiainen

Omaishoitaja Satu Heinosen arki on enimmäkseen hyvin tavallista perhearkea. Päivisin hän opiskelee ja harrastaa – tekee työtä oman jaksamisensa ylläpitämiseksi.

Iltaisin arki kuluu lasten kanssa. Silloin Heinonen varmistaa, että läksyt tulevat tehdyiksi ja laittaa ruokaa. Omat haasteensa arkeen luovat kuitenkin lasten erilaiset pulmat.

Heinosella on kolme poikaa, vanhin heistä on neuropsykologisesti normaali, mutta sairastanut keskivaikean masennuksen. Keskimmäiselle lapsista on diagnosoitu älyllinen kehitysvammaisuus ja keskittymishäiriö. Nuorimmalla on diagnoosi autismin kirjosta ja myös keskittymishäiriö.

– Opiskelin viime vuonna kokemusasiantuntijaksi. Mielenterveystyön ensiapu -osakurssin loputtua kävimme juhlistamassa sitä kahveilla. Kun saavuin kotiin, sisällä haisi savu. Poikani sanoi, että hän aikoo tappaa itsensä. Parvekkeella oli tulipesä, jossa oli poltettu paperia ja poika oli polttanut sormiaan, Heinonen kertoo.

Tie vei siitä ensin Kanta-Hämeen keskussairaalan ensiapuun ja sen jälkeen Tampereelle psykiatriselle. Koulukiusaaminen johti myös siihen, että lapsi vaihtoi koulua.

Perheellä on ollut takanaan raskaita koettelemuksia, mutta niistä on selvitty. Äiti on aina äiti, vaikka myös omaishoitaja. Arjen pulmista huolimatta hän saa voimaa lapsistaan.

Blogilla lisää tietoisuutta

Omalla ajallaan Heinonen kirjoittaa myös blogia, jonka kautta saa päästettyä höyryjä. Kirjoittamisella on myös syvempi tarkoitus – tuoda maailmaan lisää tietoisuutta ja ymmärrystä.

Blogissaan hän on kirjoittanut esimerkiksi kriisistä, jonka perhe kohtaa, kun lapsi saa diagnoosin.

– Istuin kaksi viikkoa lapseni sängyn vieressä. Minulla oli olo, että oma lapseni oli viety minulta pois. Se tunne on karmea: samaan aikaan ymmärrät, että lapsi on sama kuin ennenkin, muttet näe häntä enää samalla tavalla.

Shokeeraavaa myös se, kun muut aikuiset eivät hyväksy lapsia sellaisina kuin he ovat.

Työelämä kutsuu hiljalleen

Lapsista kaksi viettävät viikkonsa jo nyt poissa kotoa opiskelemassa. Omaishoitajan arkea on helpottanut se, ettei viikolla tarvitse keskittyä kuin yhteen lapseen.

– Nyt kuljetaan aika mielenkiintoisessa vaiheessa, joka saa miettimään, miten tähän pitäisi äitinä suhtautua. Napanuoraa pitäisi antaa, mutta lapsen pitäisi myös ottaa sitä, Heinonen pohtii.

Hiljalleen myös aika omaishoitajana päättyy. Heinonen on ollut liki vuosikymmenen omaishoitajana, mutta lasten vartuttua häntä kutsuu työelämä.

– Mitä minä teen? Mitä osaan tai en osaa tehdä? Mitä minä haluan tehdä sitten, kun olen aikuinen, kohta 40-vuotias.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset