Kaupunkiuutiset

Elämyspuistossa ei aika käy pitkäksi

Purorinteessä tulijaa tervehtii haukullaan suomenlapinkoira Lumo ja nurmikolla köllöttelee maatiaiskissa Tuksu. Laitumella kirmaavat vasikat Vilppu ja Akseli, mutta lammaskaksikko Lempi ja Sulevi keskittyvät syömiseen. Kanalassa komentoa pitää kukko Nykänen.

Helena ja Kristian Nordenswan vaihtoivat kaupunkilaiselämän maaseutuun neljä vuotta sitten ja ostivat tilan Sääksniemestä vanhasta Kalvolasta.

– Olemme molemmat maalta kotoisin ja kaupungissa ei ollut mitään tekemistä, mutta täällä sitä riittää, Kristian tuumaa.

– Mummunmökki oli minulle monivuotinen haave ja tämä on paluu juurille, Helena jatkaa.

Kissa ja koira saapuivat taloon heti kättelyssä, mutta melko pian pariskunta alkoi miettiä kesäeläinten hankkimista.

– Tontti oli niin iso ja alun perin hoidettu puutarha oli suurelta alueelta päässyt rempalleen, Helena kertoo.

– Päätettiin sitten ottaa lampaita hoitamaan maisemaa ja kolmen ensimmäisen jälkeen saatiin niiden kavereiksi vielä vasikoita.

Eläinasukkaat saapuvat Purorinteeseen toukokuun paikkeilla, kun laitumelle on kasvanut jonkun verran syötävää. Alkukesästä laidun jo rehottaa, mutta syksyyn mennessä alue on syöty puhtaaksi.

– Elikot lähtevät sitten kun syötävää ei enää ole ja vähän se ilmoistakin riippuu. Viimeksi se taisi mennä lokakuulle saakka.

Ajatus omasta kanalasta pälkähti Kristianin päähän navetan korjauksen yhteydessä.

– Tarvitsin lämmitetyn tilan isoille sähkökoneilla ja aattelin, että kanala menisi siinä samassa.

– Nyt ollaan siten läpi vuoden omavaraisia kananmunien suhteen ja kyllä niitä naapuritkin käy kyselemässä. Nykäsen haaremiin kuuluu 11 kanaa ja vielä äitinsä siipien suojassa piipittävä poikue.

Kristianin mukaan kanalan pitäminen on luultua helpompaa. Linnut tarvitsevat lämpöä vain kymmenisen astetta , valaistusta ja ruokaa.

– Käyn kanalassa aamulla ja illalla. Kanat syövät melkein mitä vain, mutta annamme muonitusrehua, vedessä uitettuja leipiä, kurkkua, salaattia ja muuta kaupan hävikkiä.

– Eläinten pito on harrastus, olen ikäni elukoista tykännyt ja niitä kasvattanut. On mukava seurata vaikka poikasten touhuja, kun ne yrittävät opetella syömistä ja muita tärkeitä taitoja.

Nordenswanit tunnustavat istuvansa välillä pitkiä toveja pihakeinussa vain katselemassa plantaasinsa elämää.

– Ihan oma lukunsa on sitten eläinten vaikutus täällä usein vierailevaan, monipäiseen lastenlasten laumaan, Helena sanoo.

– Heillehän tämä on varsinainen elämyspuisto.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset