Kaupunkiuutiset

Enni Saarinen yllätti kaikki – luultavasti myös itsensä

– Tyttö ei vielä tule mitalia saamaan, mutta tulevaisuudessa sen tulee ottamaan. Jos vain jaksaa treenata. Ainakin nyt hänellä on asenne kohdallaan, kertoili kentän laidalta eräs paikallinen toimitsija ennen 14 -vuotiaiden SM-pituushyppykisan alkamista.

Paitsi, että Enni Saarinen (13) teki sen jo nyt; napsi SM- hopeamitalin täydellisenä mustana hevosena T14 -sarjan pituudesta. Tyttö ylitti kahdesti entisen (5,04) oman ennätyksensä. Ensin pamahti rikki 5,15, sen jälkeen 5,25 metriä.

Paikallinen toimitsija oli kuitenkin erittäinkin oikeassa, jos olisi katsonut tilastoja. Saarinen oli kilpailun käsiohjelmassa noin kymmenes, kun tarkasteltiin osanottajien ennätyksiä.

Nyt se käsiohjelma on historiaa.

Kaurialassa pidettiin viikonloppuna 14- ja 15-vuotiaiden SM-kisat. Saarinen saapui haastatteluun lauantaiaamuna, ainoastaan pari tuntia ennen pituuskisaa.

Joku olisi voinut sanoa tästä, että tyttö uhmasi kisoihin keskittymistänsä. Enni on kuitenkin itse rauhallisuus.

– Viisi vuotta sitten kaverini pyysi minua viikkokisoihin. Sinne tulin, ja oli kivaa. Tästä alkoi yleisurheilun harrastaminen. Ennätykseni pituudessa on 5,04 ja kolmiloikassa 10,22. Alitin kisarajat tänne jo viime vuonna, Enni kertoo urheilukentän laidalla pituuskisaa odotellen.

Enni on menossa SM-moniotteluihin ensi viikonloppuna. Eikä ihme, sillä lahjakas tyttö on saavuttanut huikeat viisi lajirajaa; pituuden ja kolmiloikan lisäksi myös 100 metrillä, 80 metrin aitajuoksussa ja keihäässä.

Lajinsa Enni sai toisin sanoen jo aika vapaasti valita. Hämeenlinnan SM -kisoissa mahdollisten lajien raja oli korkeintaan kaksi.

– Harkat ovat 5–6 kertaa viikossa. Ne ovat kaikille yhteiset. Meitä valmentaa Miikka Kelo. Harjoitustunteja tulee noin 10–12 viikossa, kertoo Myllymäestä fillarilla treeneihin polkeva Enni.

Enni harrasti aiemmin myös taitoluistelua. Jonkin aikaa luistelu ja yleisurheilu kulkivat rinnakkain. Lopulta yleisurheilu jäi harrastukseksi, sillä taitoluistelussa ei Enni menestynyt näin hyvin.

Tyttö tekee toki muutakin, kuin hyppää pituutta. Hän harrastaa saksofonin soittoa ja kuoroa. Kavereita on niin urheilusta, kuin muualtakin.

– Yleensä lähden tekemään kisoihin tulosta. En lähde nyt niin hampaat irvessä nimenomaan voittamaan. Vaikka onhan se tosin ihan kivaa voittaakin. Haasteet ovat kivoja.

Ukki ja mummo tulivat katsomaan Ennin pituuskisaa lauantaina. Merja ja Heikki Saarisen tytär kertoo, että äiti työskentelee ruoan ympäristövaikutusten tutkijana, isä taas Sibelius -yliopistolla nokkahuilun soiton opettajana. Äiti ja isä olivat kisoissa toimitsijoina samaan aikaan, kun Enni hyppäsi.

Viimeisiä kysymyksiä Enni miettii hetken.

– Totta kai haluaisin sijoittua hyvin. Jännittää!

Aikuisena Enni kyllä haluaisi vielä kilpailla korkealla tasolla. Mutta tyttö ei uskalla haaveilla liikaa.

– Mottoni voisikin olla, että pessimisti ei pety, sanoo Enni ujosti nauraen.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset