fbpx
Kaupunkiuutiset

Kolumni: Ennustajan mukaan elämäni jakautuu kolmeen jaksoon – Onko kolmonen sittenkin pelkkä luku, vai mikä mahtaa olla totuus?

Juha-Pekka Koskinen Kuva: Esko Tuovinen / HäSa
Juha-Pekka Koskinen. Kirjoittaja on hämeenlinnalainen kirjailija. Kuva: Esko Tuovinen

Ihmiskunta on pitkän korpitaipaleen jälkeen viimeinkin astunut tieteen aikakauteen. Siinä missä vielä 150 vuotta sitten lääketieteen, kemian ja fysiikan salat aukesivat vain harvoille hämäläisille, nyt jokainen harjastukka voi sivistää itseään pelkän älypuhelimen avulla. Avain universumin salaisuuksiin on vain muutaman klikkauksen päässä, kunhan hakukoneet toimivat.

Kelpasi jopa kristinuskon peruskiveksi

Kaukana ovat ne ajat, jolloin Katumajärven rannalla hämäläiset pesivät kristillisen kasteen pois hiuskuontaloistaan. Omat jumalat takasivat paremman sadon, kunhan pellonpekko sai puuroa ja olutta. Kehitys kuitenkin eteni hiljalleen ja astrologeista kuoriutui astronomeja sekä alkemisteista kemistejä. Mystiikka harjattiin irti luonnontieteistä ja se unohdettiin.

Vaan mikä mahtaakaan olla totuus, sitä emme taida tietää. Luku kolme oli aikoinaan niin mahtava, että se kelpasi myös kristinuskon peruskiveksi. Kolminaisuusoppi ei suinkaan ole sattumaa, eikä sekään, että Kristus nousi kuolleista juuri kolmantena päivänä. Toki teoria on aina teoriaa, joten tarkastellaanpa asiaa käytännössä.

Jaksojen vaihtumiset käännekohtia elämässä

Minulle ennustaja aikoinaan sanoi, että elämäni jakautuu kolmeen 27 vuoden jaksoon, joista jokainen 27 vuoden jakso jakautuu kolmeen yhdeksän vuoden jaksoon. Näiden jaksojen vaihtumiset olivat tämän astronomin mukaan suuria käännekohtia ihmisen uralla.

Nopeasti katsottuna suuret linjat erottaa selvästi. Kun 1995 täytin 27 vuotta, olin todellakin juuri solminut hyvän työsopimuksen ja opiskelujen ja nuoruuden aika oli päättynyt. Jos taas pilkotaan tuo ensimmäinen osio yhdeksän vuoden jaksoihin, löytyy sieltäkin epäilyttäviä merkkipaaluja. 1977 voitin ensimmäisen kirjoituskilpailuni ja voitto oli suuri yllätys. Vuoden 1986 lopussa löin lukkoon tulevan opiskelusuuntani, merkittävä päätös sekin.

Toisen kolmanneksen välipyykit nostavat jo vähän hikeä niskaan. Kun yhdeksän vuoden jakso taas täyttyi 2004, ilmestyi esikoiskirjani. Siitä yhdeksän vuotta lisää ja 2013 Ystäväni Rasputin olikin Finlandia-ehdokas, ja toimenkuvani alkoi muuttua pelkäksi kirjoittamiseksi. Sattumaako, siinäpä hyvä kysymys.

Aika näyttää, mikä on totuus

Ennustajan mukaan elämäni toinen kolmannes on päättymässä tänä armon vuonna 2022. Olen ilmeisesti saavuttanut nyt jotain, jonka päälle viimeinen kolmannes rakennetaan. Sitä on vaikea tietää, mikä tuo jokin on. Ehkä on tullut aika kirjoittaa ne loput suurteokset, joita päässäni vielä liikkuu.

Toisaalta, voihan olla, että on aika vaihtaa vielä kerran suuntaa. On myös se mahdollisuus, että kolmonen on pelkkä luku ja kaikki on silkkaa hölynpölyä. Vahvasti kyllä epäilen, etten saa tuota 27 vuoden laaria täyteen.

Aika näyttää, mitä tapahtuu. Eikös sitä niin sanota, ettei kahta ilman kolmatta.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset