fbpx
Kaupunkiuutiset

Erilaisuuden kohtaaminen herättää kysymyksiä

– Miltä tuntuu olla vammainen äiti, miten sinulta onnistuu syöminen tai onko pelottavaa, kun et pysty kommunikoimaan, siinä muutama Tervakosken koululaisten Marja Korhoselle esittämää kysymystä.

Avustajan käyttämän kirjaintaulun avulla hän tapaamistuokion oman osuutensa aloitti ilmoittamalla: ”Olen Marja ja vähän erityinen”.

Halvaannuttuaan laajan aivorunkotukoksen takia vuonna 2004 hän tajuttomuudesta herättyään ei pystynyt puhumaan tai liikkumaan – eikä pysty edelleenkään. Kaikki aistit hänellä ovat tallella. Silloin liikkuivat vain silmäripset. Niillä yksi räpsäytys oli kyllä-vastaus esitettyihin kysymyksiin, kaksi räsäytystä ja vastaus merkitsi kielteistä.

– Älyänikin epäiltiin.

Yksityisyyttä hänelle, avustajista kaikissa toimissaan riippuvaiselle tarjoaa tietokone, jonka välityksellä hän viestittelee ystäviensä kanssa. Yksin hän viettää päivisin muutamia tunteja ja yöt, pää kääntyy sen verran, että Marja tarvittaessa pystyy painamaan hätänappulaa tyynynsä vierestä.

– Tietokoneen ääressä saatan olla tuntikausia ja viestiä otsahiiren avulla.

Halvaantuminen muutti Marja Korhosen elämän täysin.

– Tällä hetkellä voin kommunikoida vain otsahiiren ja tietokoneen tai kirjaintaulun avulla silmiä räpäyttämällä. Kirjaimia tulkitsee avustaja seuraamalla silmieni liikettä yksitellen kirjaimesta toiseen.

Otsahiirellä naputtaen hän kirjoitti myös vuosi sitten ilmestyneen kirjansa Häivähdyksiä – erityinen elämäni.

Avustajiaan Marja Korhonen kutsuu enkeleikseen.

Äitiys on voimavara

– Se voima, jonka ansiosta olen tässä, ovat lapset. Lasteni vuoksi en ole halunnut antaa periksi. Vannoin itselleni tekeväni kaikkeni mitä pystyn päästäkseni omaan kotiin lähelle lapsiani, Marja Korhonen kertoo. Hänellä on kolme aikuista lasta.

Hyvä pohja kuntoutumiselle on ollut aktiivinen liikkuminen lapsesta lähtien, edelleenkin hän avustettuna jumppaa ja käy salilla useita kertoja viikossa. Kotona hän vahvistaa lihaksiaan seisomalla siihen tarkoitetussa laitteessa.

– Rakastin urheilua, nyt siitä on ollut apua.

Katkeruudelle ei Marja Korhonen ole antanut tilaa: ”Se tappaa rakkauden.”

– Ajattelen, että sairastuessani menetin paljon, mutta sainkin tilalle paljon: Varmuuden elämän tärkeistä asioista, jopa kuningattaren kohtelua.

– Olen ponnistanut elämään täysillä. Olen juuri se Marja, joka haluan olla – ilman unelmia ihminen on kuin siivetön lintu. Ilman päämääriä elämä lipuu ohitse.

Marjalle, enkelten keräilijälle, enkeli on rakkauden ja rauhan symboli. Kouluvierailullaan Tervakoskella hän lahjoitti luokkiin omat pikkuenkelit muistuttamaan erilaisuudesta ja siitä, että jokainen elämä on arvokas.

Oppilaita hän evästi lisäksi: Teillä on edessänne ihana elämä, jos teette oikeita valintoja, luotatte itseenne ja annatte tilaa toiveille.

Vähän oli vaikeaa

Marjan avustajan rooliin oppilaista hetkeksi ilmoittautunut Onni Heino totesi silmänliikkeiden seuraamisen olleen hieman vaikeaa, ja outoakin.

– Toisen sanan kohdalla meni jo vähän paremmin.

Kirjaintulkkina toimimista kokeilivat myös viidennen luokan tytöistä Sanni Riikonen ja Sara Vuorinen.

Marja Korhonen avustajineen vieraili Tervakosken koululla 21. syyskuuta 2015. Hän tapasi vierailunsa aikana neljä eri oppilasryhmää.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset