Kaupunkiuutiset Hämeenlinna

Erkki Pietola on kunnostanut kotitallissaan Sairiossa yli kaksisataa kaksipyöräistä – Kilpailemiseen tuli aikoinaan äkkipysäys onnettomuuden takia

Erkki Pietola istuu vuoden 1932 Husqvarnan satulassa. Hän toi pyörän aikoinaan Ruotsista. Polkupyörää muistuttava keltainen Eichler on vuodelta 1922. Kuva: Lea Karmala
Erkki Pietola istuu vuoden 1932 Husqvarnan satulassa. Hän toi pyörän aikoinaan Ruotsista. Polkupyörää muistuttava keltainen Eichler on vuodelta 1922. Kuva: Lea Karmala

Sairiossa asuvalla Erkki Pietolalla on harrastus, joka alkoi 30 vuotta sitten siitä, että hän laittoi oman entisen kilpapyöränsä viimeisen päälle kuntoon. Sen jälkeen hän on ahertanut omakotitalonsa tallissa joka päivä aamusta iltaan vanhojen moottoripyörien ehostuspuuhissa.

– Pian tulee 236. pyörä valmiiksi. Tänä vuonna niitä on tullut tehtyä 6 kappaletta. Puolet olen myynyt, ja muutama on varastossa Sastamalassa ja Parolassa, hän kertoo.

Menopeleistä vanhimmat ovat kohta satavuotiaita. Joukossa on harvinaisuuksia, joista kirkkaimmaksi Pietola mainitsee saksalaisen Ardien vuodelta 1955. Mallia on tehty vain 340 kappaletta, eikä Suomessa ole sarjasta muita yksilöitä.

– Toin Ardien Ruotsista osina. Siitä ei puuttunut kuin etulokasuoja, sivupellit ja pakoputket. Samanlainen pyörä oli vuosi sitten myynnissä Saksassa, siellä tämäkin menisi kaupaksi, hän sanoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kalleimmaksi aarteekseen Erkki Pietola nimeää Ardien vuodelta 1955. Merkin valmistus lopetettiin kolme vuotta myöhemmin. Kuva: Lea Karmala
Kalleimmaksi aarteekseen Erkki Pietola nimeää Ardien vuodelta 1955. Merkin valmistus lopetettiin kolme vuotta myöhemmin. Kuva: Lea Karmala

Kadulla menopelit herättävät kiinnostusta

Yksi mielenkiintoisimmista Pietolan keräilyaarteista on suomalainen Pyrkijä, joka näyttää äkkiseltään polkupyörältä. Siinä on kuitenkin 100-kuutioinen moottori, ja sillä pääsee 7-kympin tuntivauhtia.

Moottoripyöräksi heti tunnistettavista ajoneuvoista osa on 20-luvulta, suurin osa 30-luvulta ja loput myöhemmältä ajalta. Ruotsalaisia Husqvarnoja Pietolalla on useampia, samoin Ardieita. Entisen kilpa-ajajan Kai Kuparisen kanssa hän kertoo tehneensä peräti 105 Soliferin minicrosspyörää.

Suomessa Pietola on hakenut kauimmaisen kunnostettavan Muhokselta, ja Joensuusta hän on noutanut niitä monta. Osia hän on tuonut Ruotsista ja Saksastakin samalla, kun on vienyt sinne kuntoon laittamiaan pyöriä.

Kahdeksan vanhaa pyörää oli viime kesänä rekisterissä, ja niillä kaikilla Pietola myös ajeli lähiympäristössä.

– Pyrkijällä kun menee kaupunkiin, äkkiä on rinki katsojia ympärillä. Moni ei edes tiedä, että sellaista on valmistettu Suomessa.

Kilpaura katkesi kertaheitolla

Pietolalla on takanaan pitkä ura kilpa-ajajana. Hän aloitti trialilla, jatkoi motocrossilla ja päätti endurolla. Motocross oli hänen omin lajinsa. Kilpailemiseen tuli aikoinaan äkkipysäys onnettomuuden takia.

– Molemmat jalat menivät poikki monesta kohtaa. Lääkäri meinasi jäykistää ne kokonaan nilkoista, mutta en antanut tehdä sitä. Samalla reissulla, kun olin Invalidisäätiöllä, kävin maahantuojalta hakemassa enduropyörän, ja sillä ne paranivat. Jalkatapin tärinä pistää veren kiertämään. Lääkärit olivat ihmeissään, hän hymyilee.

Verkostoista iso apu

Kilpailuaikoina Pietolalle kertyi paljon tuttuja saman alan ihmisiä.

– Heistä on ollut paljon apua. Yksin ei pärjää, täytyy olla verkosto joka paikkaan. Sastamalassa on sellainen kaveri, jonka kanssa teemme toisillemme osia. Olen hänelle tehnyt paljon moottoreita, ja Saksassa olemme käyneet yhdessä. Alavudelle teen yhdelle kaverille osia. Hänkin on keräilijä, mutta hän ei osaa itse tehdä pyöriä, hän kertoo.

Pyörien pintojen maalaamisen Pietola hoitaa itse, sillä automaalaamot eivät halua pientä piperrystä vaativia töitä itselleen. Apunaan hänellä on lähistöllä asuva Timo Nieminen, joka taitaa ohuidenkin raitojen vetelemisen vapaalla kädellä.

Seinällä muistoja vuosien takaa

Tallinsa seinällä Pietolalla on kuvia ja mainoksia vuosikymmenten takaa. Yksi otos on Pyynikin ajojen ensimmäisestä kisasta, ja yhdessä hän ajaa näytösajoa vuoden 1931 pyörällä. Enduron MM-mestarin, edesmenneen Mika Aholan kuva on paraatipaikalla.

– Minä vein Mikan ajamaan. Tunsin hänet ihan pienestä, sillä hänen isänsä oli kaverini. Mikasta näki heti, että hän oli lahjakas, Pietola muistelee.

Harrastajat kokoontuvat kesäisin

Yhtään sellaista pyörää Pietolalla ei ole enää haaveissa saada käsiinsä kunnostettavaksi.

– Laatikoissa minulle tulee vielä kasoja, joita on ehkä yritetty saada jo aikaisemmin. Vuosia voi mennä, että niistä tulee valmis pyörä, varsinkin jos osia joutuu tekemään tai hommaamaan maailmalta, hän sanoo.

Hieman miestä surettaa se, että hänen puuhilleen ei ole jatkajaa. Nuoria ei hänen mukaansa juuri kiinnosta keräily ja pyörien kunnostus harrastuksena.

Nykyiset harrastajat tapaavat toisiaan ja järjestävät yhteisiä juttuja. Viime kesänä he aloittivat kokoontumiset Ahveniston moottoriradalla maanantaisin kello 17–20. Tapaamisajot jatkuvat ensi kesänä, ja sinne voivat kaikki kiinnostuneet mennä entisaikojen ajokoneita ihailemaan.

– Ahvenistolle tuli mobilistejakin. On kiva, kun vanhat autotkin ovat siellä. Tilaa on hyvin, Pietola sanoo.

Harrastus alkoi Pietolalla omasta kilpapyörästä. Kuva: Lea Karmala
Harrastus alkoi Pietolalla omasta kilpapyörästä. Kuva: Lea Karmala

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset