Kaupunkiuutiset

Eteläisistä tuli satojentuhansien mehiläisten kylä – Aurasen pariskunta perusti hunajayrityksen tyhjään tehdasrakennukseen

Antti ja Tiina Auranen ovat vuokranneet puolen hehtaarin alan mehiläistarhalleen Eteläisten kylän keskustasta. Kuusihenkisen perheen kuopus on yksivuotias Aapeli. Kuva: Lea Karmala
Antti ja Tiina Auranen ovat vuokranneet puolen hehtaarin alan mehiläistarhalleen Eteläisten kylän keskustasta. Kuusihenkisen perheen kuopus on yksivuotias Aapeli. Kuva: Lea Karmala

Eteläisten kylänraitin varrella, Hauhon Puun entisten toimitilojen pihalla talvehtii parhaillaan satojatuhansia mehiläisiä odottamassa kevään ja kesän kukka-aikaa. Ne ovat Ura-Auran työntekijötä, jotka kokoavat mettä Honey Factory -tuotteiden raaka-aineeksi.

Aurasen pariskunta muutti Eteläisiin töihin viime keväänä Lepaalta. Jo aiemmin molemmat olivat innostuneet hunajasta ja mehiläistarhauksesta. Antti on valmistunut tarhaajaksi, Tiinalla tutkinto on työn alla.

– Näimme heti, että Hauhon Puun tarjoamissa tiloissa on kaikki edellytykset ammattimaiselle mehiläistarhaukselle. Jos tulee ahdasta, vieressä on ehkä vielä tuhat neliötä saatavissa. Aloitimme linkouksesta, ja takapihalla meillä on vuokrattuna noin puoli hehtaaria maata mehiläispesille, he kertovat.

Antti Auranen esittelee lajihunajia, joita myydään muun muassa 70 gramman purkeissa. Kuva: Lea Karmala
Antti Auranen esittelee lajihunajia, joita myydään muun muassa 70 gramman purkeissa.

Pölytys on ekoteko

Mehiläiset tekevät Aurasten mukaan hyvää koko lähiseudulle. Naapuri on toivottanut pesät tervetulleeksi, ja ensimmäinen pölytyssopimuskin odottaa jo kevättä.

– Voihan olla, että Eteläisiin saadaan vähän erilaista toimintaa viljelykseenkin. Lepaalla olemme olleet pölyttämässä kuminaa ja härkäpapua. Viemme pesät paikan päälle. Pölytys on yksi tärkeimmistä asioista koko maailman kasveille, sillä noin 80 prosenttia niistä tarvitsee sitä. Voitaisiin ajatella, että mehiläistarhaus on myös ekoteko, yrittäjät pohtivat.

Lamasta uuden alku

Hauhon kirkonkylällä asuvaan Aurasten uusperheeseen kuuluu neljä lasta, vanhin heistä on koulussa, kaksi on eskarissa ja kuopus vielä kotona. Ensimmäisenä hunajan elämäänsä löysi Antti.

– Mehiläiset tulivat meille monenlaisen johdatuksen kautta. Aikaisemmin olin yrittäjänä rakennusalalla, eikä minulla ollut hunajasta tietoakaan. Sitten tuli lama ja työt loppuivat aliurakoinneissa. Piti ruveta miettimään, oliko se elämän loppu vai uuden alku. Tuli tavallaan ahaa-elämys, että voin tehdä mitä haluan, hän muistelee reilun kymmenen vuoden takaista tilannetta.

Tiina paljastaa, että ennen hän jopa vihasi hunajaa.

– Muistan, kun Antti tarjosi sitä minulle, ja ajattelin, että okei, ihan kiva. Nyt rakastan hunajaa, ja käytämme sitä paljon itsekin, hän hymyilee.

Makuja Suomen luonnosta

Antti Auranen kaavaili uraa musiikista, mutta se ei ole toistaiseksi kantanut ammatiksi asti. Lisäksi hän on osallistunut hengelliseen vapaaehtoistyöhön ja tehnyt muun muassa muutaman levyn seurakunnalle.

– Kaipasin kuitenkin käsillä tekemistä, ja mehiläisten hoito ja tarhaus tulivat monessa eri tilanteessa vastaan. Suomessa ja Hämeessä on siihen hyvät opettajat ja koulutus, ala vei mukanaan, hän kertoo.

Eteläisissä on Aurasten mukaan oivallinen ympäristö mehiläisille. Eri aikoihin kukkivia kasveja on lähistöllä paljon. Tuotannossaan he ovatkin keskittyneet lajihunajiin.

– Metsissä Kankaisiin asti on puolukkaa, mustikkaa ja villivadelmaa ojien pientareilla ja pihoilla. On paljon puita, lehmus yksi tärkeimmistä. Niittyjen ja pellonpientareiden voikukka on yleensä olennaisin keväällä, sillä sitä mehiläispesä käyttää itse kasvaakseen hyväksi keruupesäksi. Paju ja raita ovat ensimmäisiä, joista saadaan mettä. Pajua mekin haluamme tavoitella ja myös hillankukkaa metsäsoilta, Antti Auranen kertoo.

Ura-Auran hunajissa tavoitellaan ennen kaikkea suomalaisen luonnon makuja, se on koko yrityksen pääidea.

Tarhausta myös Aulangolla

Vikkain satokausi mehiläisten työssä alkaa noin juhannuksesta, silloin useat kasvit ovat kukassa, esimerkiksi vadelma ja horsma. Loppukesän kasvi jättipalsami on uusi tulokas, ja vaikka sitä ajatellaan vitsauksena, siitä tulee Aurasten mukaan myös äärimmäisen hyvää hunajaa.

– Eteläisten lähellä on paikka, josta alkaa iso ampumarata-alue. Sieltä on saatu erittäin hyvänmakuista hunajaa, joka maistuu persikalta. Uusimpia tarhapaikkoja on Aulanko. Sieltä saa lehmushunajaa, siitä olemme ylpeitä. Olemme maistattaneet sitä Hätilän kaupassa, ja ihmiset ovat olleet innoissaan. Aulangolla ei tiettävästi ole kukaan aiemmin tarhannut mehiläisiä.

– Ehdottomasti viime kesän parhaimpina juttuina olemme aloittaneet yhteistyön Aulanko Outdoorsin kanssa ja keskustelun mehiläisten hyödyntämisestä muussakin virkistystoiminnassa, he kertovat.

Monien mahdollisuuksien tuote

Eteläisten toimitiloihinsa Auraset ovat suunittelleet avaavansa myös liikkeen ainakin kesäturismille. Kahvilaakin he ovat miettineet samaan yhteyteen, koska kylältä sellainen nyt puuttuu. Jälleenmyyjiä yrityksellä on tällä hetkellä toistakymmentä.

– Mehiläisten valmistama hunaja on itsessään tuotteena jo vallankumouksellinen, mutta mahdollisuuksia sen markkinoinnissa on vielä lukemattomia. Kysymys on vailla vertaa olevasta alkutuotteesta, jonka me olemme mehiläisten kanssa saaneet purkkiin, Auraset sanovat.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Uusin Kaupunkiuutiset

8.7.2020

Päivän Hämeen Sanomat

11.7.2020

Fingerpori

comic