Kaupunkiuutiset

Geokätköily on aarteenetsintää

Päätin ottaa selvää, mistä nykyaikaiseksi aarteenetsinnäksi luonnehditussa geokätköilyssä on kyse. Useiden tuntien samoamisen jälkeen huomaan olevani hukassa.

Lähtökohta on simppeli: tavoitteena on löytää maastoon kätkettyjä rasioita, joita Kanta-Hämeessa on yli 2000.

Kätköjä etsiessä itsensä saattaa löytää tutkimasta ojanpohjia ja tiheitä juurakoita, tai jopa kiikkumasta liikennemerkeissä.

Peruskätkö sisältää kynän ja lokikirjan, mutta paketin koosta riippuen siellä voi lymytä myös vaihtoesineitä.

Ninjamaista hiiviskelyä

Vaikeudeltaan eritasoisten kätköjen pitäisi löytyä niille annettujen koordinaattien perusteella. Koordinaatteihin pääsee käsiksi rekisteröitymällä geocaching.com ja geocache.fi -palveluihin.

Vauhtiin pääsee kartan, gps-laitteen tai älypuhelimeen ladattavan ilmaisen, mutta englanninkielisen sovelluksen avulla. Netistä saa etsimistä helpottavia vihjeitä.

Aarteenetsintä kannustaa liikkumaan kuin varkain. Eiväthän arkeologien kunkunkaan, Indiana Jonesin, saappaat homehdu sijoillensa.

Lisämausteen menoon antavat myös nähtävyydet. Ainakin tämä jästi (velhoja fanittavien geokätköilijöiden antama termi lajista tietämättömälle) sai koluta tuttuja maastoja uudesta perspektiivistä.

Yksi harrastuksen ideoista on olla herättämättä liikaa huomiota.

Maaseudulla se suurin piirtein onnistuu. Kaupungissa saa olla kuitenkin melkoinen ninja, ettei julkisilla paikoilla hiipiessä vaikuttaisi miltään hämärähepulta.

Suuntavaistosta ei ole haittaa

Purkkien bongailu alkoi mukavasti sovelluksen näyttäessä etsijän ja kätkön sijainnit älypuhelimen ruudulla.

Tunteja ja kilometrejä myöhemmin kasassa oli tasan nolla löydettyä kätköä.

Filmirullapurkin kokoista mikrokätköä etsiessä pää on pidettävä kylmänä, kun gps-yhteydet alkavat pätkiä. Sovellus alkaa pompottaa etsijää ensin viisi jalkaa etelään ja heti perään saman verran pohjoiseen.

Tässä vaiheessa saatan vain arvailla, kuinka hauskaa gps-yhteyksiä valvovalla (tai sotkevalla) Nasan kesätyöntekijällä mahtaa olla. Pikselimössöllä kuorrutettu karttakuva ei ainakaan helpota etsintää.

Ansaitsen kuitenkin synninpäästön. Netistä löytyvän tiedon mukaan kätköä ei ole kukaan onnistunut löytämään hetkeen, joten se voi olla myös kadoksissa.

Läpimurto tapahtuu vasta paluumatkalla.

Löydän Pappilanniemestä Peikkopuu-nimisen kätkön parin sadan metrin päässä omasta kotikolostani. Tuskailun taival huipentuu tuurilla ryyditettyyn onnistumisen riemuun.

Johtopäätös: kuten missä tahansa harrastuksessa, tässäkin tapauksessa kätköt bongaava pelisilmä kehittyy vasta kokemuksen karttuessa. Harrastus vaatii omaani paremman älypuhelimen, tai edes jonkinlaisen suuntavaiston.

Tarpeen ovat myös pitkät housut, mikäli et ole mieltynyt kaivamaan luonnon hauleja, puutiaisia, kintuistasi.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Uusin Kaupunkiuutiset

26.9.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

28.9.2020