Kaupunkiuutiset

Hämeenlinnalaislähtöinen Ilari Aalto tekee arkeologiaa koko kansalle tutuksi, kun koulussa sitä ei tehdä – Työ poiki jälleen palkinnon

Ilari Aalto on kertonut yleisölle arkeologiasta bloginsa lisäksi myös esimerkiksi Museo Aboa Vetus & Ars Novan arkeologin vastaanotolla Turussa. Kuva: Jari Nieminen
Ilari Aalto on kertonut yleisölle arkeologiasta bloginsa lisäksi myös esimerkiksi Museo Aboa Vetus & Ars Novan arkeologin vastaanotolla Turussa. Kuva: Jari Nieminen

– Viime vuosina suuren yleisön mielenkiinto arkeologiaa kohtaan on kasvanut, mutta edelleen monilla suomalaisilla on vähättelevä suhde omaan historiaansa, arkeologi Ilari Aalto kertoo.

Hämeenlinnasta kotoisin oleva Aalto voitti helmikuun alussa Tiedetoimittajain liiton tiedeviestintäpalkinnon. Historian, myös muinaisen sellaisen, ympäröimänä Hämeessä kasvanut Aalto haluaa ravistella historiaan ja arkeologiaan liittyviä stereotypioita – siis puuttua esimerkiksi juuri suomalaisten vähättelevään historiasuhteeseen.

– Todella monella on ajatus siitä, ettei Suomessa ollut mitään ennen kuin ensimmäinen ruotsalainen laiva rantautui tänne. Alueella on kuitenkin asuttu noin 11 000 vuotta. Vaikka tänne ei ole rakennettu pyramideja, kaikenlaista mielenkiintoista näihin vuosituhansiin on mahtunut.

Aalto ei kuitenkaan ihmettele osan suomalaisista vähättelyä. Hänen mukaansa kouluopetuksessa Suomen alueen esihistoria on riisuttu minimiin.

Blogeja moneen lähtöön

Aalto on kirjoittanut kolme tietokirjaa. Kirjalla Matkaopas keskiajan Suomeen Aalto pokkasi vaimonsa Elina Helkalan kanssa tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.

Tiedeviestinnän tunnustus irtosi kuitenkin ennen kaikkea aktiivisen vapaa-ajan harrastuksen kautta. Aalto kirjoittaa pääasiallisesti kolmea blogia: Mullan alta keskittyy arkeologiaan ja alan kuumiin perunoihin, Musta maa valottaa egyptologian saloja ja De proprietatibus rerum kertoo keskiajasta.

Ensimmäistä blogiaan hän kirjoitti jo lukiossa. Siksi tuntui luontevalta aloittaa arkeologiablogin kirjoittaminen heti vuonna 2009, kun Aalto aloitti opinnot Turun yliopistossa.

– On hienoa, että näin vapaa-ajallakin tapahtuvaa tiedeviestintää huomioidaan. Alkutaipaleella mietin paljon, että kenelle tätä kirjoitan? Ilmeisesti blogit ovat löytäneet lukijansa, Aalto toteaa.

Tunnustuksesta tekee Aallon mukaan entistä hienomman se, että alalla jaetaan Suomessa varsin vähän tämän kaltaisia palkintoja.

Peruskysymykset kiinnostavat

Innostavan tiedeviestinnän salaisuus ei ole järin salainen. Suurta yleisöä kiinnostavat usein hyvin arkiset peruskysymykset, esimerkiksi se, miten ihmiset pukeutuivat ja söivät taannoin.

Joissakin määrin nämä peruskysymykset kiinnostavat edelleen myös tutkijaa. Usein tutkijan pitää kuitenkin myös itse keksiä kuinka pukea omat mielenkiinnon kohteensa sellaisiksi, että yleisö ymmärtää miksi ne ovat kiinnostavia ja tärkeitä seikkoja.

Monesti yleisöä kiinnostavat ennen kaikkea aarteet, joita mullan alta paljastuu. Aalto muistuttaa, että arkeologiassa ei kuitenkaan ole kysymys vain huippulöydöistä tai välttämättä edes esineistä ylipäänsä. Tutkijalle tärkeitä ovat suuret kokonaisuudet, jotka auttavat meitä ymmärtämään ihmiskunnan elonkaaren menneisyyttä.

Aalto kuvailee arkeologiaa eräänlaiseksi silpputieteeksi. Tutkimusala on sirpaloitunut moniin omiin ja erityisiin aloihinsa kuten esimerkiksi vedenalaiseen arkeologiaan, egyptologiaan ja keskiajan arkeologiaan.

– Luulen, että stereotypia arkeologista hattupäisenä seikkailijana on jo purkautunut. Viime vuosina on nostettu esiin luonnontieteellistä arkeologiaa, jossa tehdään muinais-DNA-analyysejä ja radiohiiliajoituksia laboratoriotakki päällä. Ehkä se on yksi uusi arkeologin stereotyyppi, Aalto kertoo.

Tutkimuksen avoimuus tärkeää

Arkeologian popularisointia on joissain määrin tehty niin pitkään kuin arkeologiaakin. Pitkään se rakentui kuitenkin vain yleisöluentojen ja historiakatsausten varaan.

Aallon mukaan aikoinaan osa arkeologeista suhtautui suureen yleisöön kuin riesaan, jolle aina välillä oli pakko kertoa tutkimustuloksia.

– Nykyään asenne on toisenlainen. Arkeologiassa on ymmärretty, että tutkimuksen avoimuus on tärkeää. 1990-luvulta alkaen myös yleisökaivaukset ovat yleistyneet Suomessa. Niissä vapaaehtoiset pääsevät mukaan kenttätutkimukseen, sieltä sain myös itse ensimmäisen kosketukseni arkeologiaan.

Aallolle yleisökaivausten parasta antia on yhteinen ihmettely, josta kumpuaa hyviä keskusteluja.

Ilari Aalto

Hämeenlinnalaissyntyinen arkeologi ja tietokirjailija.

Valmistui Turun yliopistosta maisteriksi 2016 ja vuoden 2020 alusta tehnyt väitöstutkimusta keskiajan kivikirkkojen rakentajista.

Vuodesta 2012 ollut tutkijana turkulaisen Aboa Vetus & Ars Nova -museon arkeologisissa tutkimushankkeissa.

Kirjoittanut kolme tietokirjaa: Matkaopas keskiajan Suomeen (Atena 2015), Matka muinaiseen Suomeen: 11 000 vuotta ihmisen jälkiä (Atena 2017) ja Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita: Nuoren arkeologin käsikirja (Atena 2019).

Matkaoppaalle keskiajan Suomeen myönnettiin 2016 tiedonjulkistamisen valtionpalkinto ja Matka muinaiseen Suomeen sai 2018 vuoden arkeologinen teko -tunnustuksen

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset