fbpx
Kaupunkiuutiset

Mielipide: Hämeenlinnassa on paljon aihetta lauluun

Kirjoittaja muistuttaa Reino Helismaan hengessä kaupunkimme arvokkaista asioista ja maalailee hiukan tulevaisuuttakin. Kuva: Riku Hasari, arkisto

Mä mistä aiheet lauluun saan, kun tahdon mainostaa mä Hämeenlinnaa tänne saapuville?

On helppo käydä kertomaan niin monta tarinaa, kun istuudutaan alas juttusille.

Se on Aulanko aamussa autereen, joka muistoillaan kutsuu mua menneeseen. Se on karhuperhe kivinen ja lampi joutsenten. Niin paljon on aihetta lauluun.

Myös Verkatehdas sisällään on täyttä elämää, ja seinät pursuavat tarinoita. Voin nähdä koneen kutovan laatuisaa palttinaa, näin valmistaen luksuslakanoita.

Se on seinissä tehtaan tiilisen. Se on kaarissa korkeiden holvien. Se on sine, siinto Vanajan ja kiilto laineiden. On niissäkin aihetta lauluun.

Mä mistä vielä laulaisin, kun ryhdyin kertomaan ja Hämeenlinnan tarinaa näin jatkan?

Ahvenisto arvossaan

Kas Ahvenisto harjullaan on aina arvossaan. Siis suosittelen sinne pienen matkan.

Se on vuosia hoitanut sairaitaan. Se on renkaita paahtanut radallaan. Se on maasto lenkkipolkujen ja kisa-altaiden. On niissäkin aihetta lauluun.

Mä minkä melkein unhoitin? No Linnan tietenkin! Sen tarinat on meidän syytä muistaa.

Se rauhan tae ollut on ja suoja turvaisin. Se ajatukset menneisyyteen suistaa. Se on vahdissa seisonut paikoillaan, tuo Birgerin tekosia aikoinaan. Se on kätkö synkkäin holvien ja vankityrmien. Kai niistäkin aiheen saa lauluun?

Kai vielä jostain lauletaan ja rintaa nostetaan, ja nuoriso on aivan haltioissaan.

No Kantolaan nyt totta kai me liput ostetaan, ja pienimmäiset käyvät pippaloissaan. Se on laulu, kun lapsia naurattaa. Se on laulu, kun nuoret käy riennoissaan. Se on laulu lapsuusmaiseman ja metsän hiljaisuus. Niin paljon on aiheita lauluun.

Voimassa sävelten

Me ketä vielä muistamme? No, Janne tietenkin, kun sinfoniat soivat oksistoissa. Myös silloin Maestro mainitaan, kun metsään kuljetaan ja Finlandia kaikaa kallioista.

Se on voimassa sävelten metsäisten. Se on välkettä vesien kirkkaitten. Se on rakkautta Isänmaan ja usko tulevaan. Se riittää kai aiheeksi lauluun.

Vaan mistä silloin lauletaan, kun katson tulevaan, ja nuori polvi kaipaa jotain uutta?

Kun kouluverkko uusitaan ja homeet huuhdotaan, se mielissämme nostaa toiveikkuutta, ja konserni kuntoon myös trimmaillaan. Kai kysyt jo, milloinka himmaillaan?

Kun viimein polku kivinen on muisto eilinen, on silloin taas aihetta lauluun.

Muistomerkki koruton

Myös pitäjistä aiheen saan, kun jatkan tarinaa ja katseen käännän hieman kauemmaksi. Ne historiaa huokuvat ja kukin juurillaan on Hämeenlinnaa tehneet vahvemmaksi.

Se on voimassa Lammin ja pellavan. Se soi välkkyen lasissa Iittalan.

Se Vanha Raitti Hauhon on ja kirkko Tuuloksen. Niin paljon on aihetta lauluun.

Mutt´ vielä mistä laulaisin – no niinpä tietenkin.

Se uhri, minkä pieni Suomi antoi. Nuo muistomerkit kiviset ja ristit valkoiset, kun kansa sinne rakkaimpansa kantoi.

Se on Rengossa Niemisen Veljesten. Se on suojassa kuusien jyhkeitten. Tuo muistomerkki koruton on uhri suunnaton. Näin paljon on aihetta lauluun.

(Kärki, Helismaa: Laulun aiheet)

Antti Leinikka

Renko

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset