Kaupunkiuutiset

Hätilästä hip hopin heimopäälliköksi

Paleface eli Karri Miettinen syntyi vuonna 1978 Järvenpäässä, mutta kävi koulunsa ala-asteelta ylioppilaaksi Tuomelassa ja Hämeenlinnan yhteiskoulussa. Vanajan rannoilla syntyi myös innostus rap-musiikkiin ja tehtiin ensimmäiset kokeilut artistina.

– Aina pikkuisen nipistää sydämestä, kun ajan junassa Hämeenlinnan ohi, Paleface tunnustaa.

– Vietin siellä todella oleelliset ja tärkeät vuodet. Ensimmäiset vahvat luovan toiminnan ja esiintymisen kokemukset tulivat Miniteatterista, josta voi antaa isot kiitokset Myllyniemen perheelle. Teimme todella hurjia ja radikaaleja näytelmiä, joilla oli raflaavia aiheita.

Rap eli hip hop -musiikin katsotaan syntyneen 1970-luvulla New Yorkissa. Suomeen sen rytmit alkoivat kantautua 1980-luvulla ja vuosikymmenen vaihteessa myös Hätilän koulupojan korviin.

– Kaiken taustalla oli jo ennen kouluaikaani syttynyt kiinnostukseni englannin kieleen. Ala-asteella kuuntelin sellaisia artisteja kuin Eric B. & Rakim, RUN-D.M-C ja Public Enemy, joiden vinyylejä löysin Hämeenlinnan kirjastosta.

– Meillä oli semmoinen muutaman jätkän salaseura, koska sen ajan nuorisokulttuurissa oltiin yleensä hevareita tai punkkareita. Muistelen, että minua pikkupoikana haastateltiin lehteenkin, kun yritin tätä musiikkityyliä selittää.

Kansan musiikkia

Paleface oli vuoden vaihto-oppilaana Iowassa. Vuonna 1995 rap oli jo jo valtavirtamusiikkia Yhdysvaltojen Keskilännessä.

– Nuoret kuuntelivat sitä hurjan paljon ja se oli ihan eri tavalla läsnä kuin Suomessa. Valkoisia artisteja ei ollut, sillä se oli aikaa ennen Eminemiä, Paleface muistelee.

– Osallistuin muutamiin freestyle-hommiin ja kun palasin kotiin, perustimme Hoax-yhtyeen. Teimme Timosen Harrin studiossa äänitteen, joka huomioitiin oikein Radio Mafiassa. Kaupunkiuutisissa julkaistiin juttu, jonka otsikkona oli ”Karri toi hip hopin Hämeenlinnaan”.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen tie vei miehen ensin Tampereelle ja myöhemmin Helsinkiin. Ensimmäinen sooloalbumi Pale Ontologist ilmestyi vuonna 2001. Englanninkielinen levy herätti runsaasti huomiota sekä tekstiensä että rikkaan musiikillisen maailmansa ansiosta.

– Alkuperäiseen hip hop -kulttuuriin kuului yhdistellä mitä epätodennäköisempiä aineksia ja musiikkityylejä toisiinsa. Kuulija haluttiin haastaa, ja se on minullekin aina ollut yksi ydinjuttu.

– Perässähiihtoa harrastetaan tässäkin genressä nykyään paljon, mutta itse olen halunnut sulatella musiikillisia kudoksia, joista löytyy vaikkapa pelimannimeininkiä ja suomalaista kuplettia. Mielestäni rapin pitäisi aina olla kansanmusiikkia ja samalla myös maailmanmusiikkia.

Egoillakin vastuunsa

Vuonna 2010 Paleface vaihtoi suomenkieliseen ilmaisuun vahvoja folk-sävyjä sisältäneellä levyllä Helsinki-Shangri-La, joka palkittiin Emma-gaalassa sekä vuoden hip hop – että etnoalbumina.

– Olin tullut elämässäni tiettyyn pisteeseen, jossa halusin pysähtyä ja katsoa, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuu. Persu-ilmiö nosti silloin päätään.

– Rekilaulun tyyppinen Helsinki-Shangri-Lan piti olla vain levyn yllätyksellinen avaus, mutta lopulta siitä stailista tuli koko juttu. Levy osui siihen aikaan ja ihmisten sillä hetkellä kokemiin tunteisiin.

Suomenkielinen tykitys jatkui albumilla Maan tapa, jonka yhteiskunnallisesti kantaaottavat tekstit ovat varsin kaukana Cheekin ja Elastisen revanssihenkistä hauskanpitoa ylistävistä kappaleista.

– Rapille ovat leimallisia later egot, joiden kautta operoidaan. Löytyy inhorealistisia lähiötyyppejä ja ankarasti bailaavia naistennaurattajia, Paleface sanoo.

–  Arvostan jokaista kollegaani, koska kaikkien meidän menestys sataa toistemme laareihin. Samalla kuitenkin toivon, että artistit tiedostaisivat vastuunsa ja vaikuttamisensa mahdollisuudet. Jatkuva kasvu on harhaa ja itsekeskeisen kulutuskulttuurin on muututtava.

Rautavaaraa ja joikua

Palefacen uusin levy, Luova Tuho, ilmestyy 7. marraskuuta. Albumilta on julkaistu jo singlet Mull´on lupa ja Snaijaa.

– Räppään mielestäni paremmin kuin koskaan ja koen, että olen muuntautunut myös äänenkäytöllisesti, hän pohtii.

– Levyllä on jamaikalaista dubia, afrobiisejä, mustalaismusiikkia, simuloitu perheriita, Nils Aslak Valkeapään joikua ja Tapio Rautavaara -sample, jollaisen olen halunnut tehdä jo kauan. Tämä on paras levyni ja samalla myös henkilökohtaisin.

Paleface on ottanut voimakkaasti kantaa rasismia vastaan. Asian ytimeen iski muun muassa Ricky Tick Big Bandin ja Julkisen sanan viimevuotinen Mitä sä pelkäät? -single. Nyt vihapuheet vellovat sosiaalisessa mediassa Helsingin levottomuuksien ja terroristioikeudenkäyntien aallokossa. Paleface uskoo kuitenkin, että skandaalilehdistön lietsonnasta huolimatta kaikki on menossa parempaan päin ja maahanmuuttokriittiset ovat vähenevä joukko.

– Tämän päivän Halla-ahot ovat tulevaisuuden Pekka Siitoimia, vähän naurunalaisia hahmoja. Menneisyys on pakko jättää taakse ja suurin osa ihmisistä ymmärtää sen.

– Yhteiskunta on jo muuttunut. Kun käyn kouluissa puhumassa, siellä ovat Svetlanat, Abdullahit, Sarahit ja Johnniet aivan sulassa sovussa. Heitä ei voisi vähemmän kiinnostaa ahdasmielisten touhut.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset