Kaupunkiuutiset Hattula

Hattulan hiihtoladut saavat ylistystä yli kuntarajojen – Keitä ovat nämä ihmemiehet, joille peukutetaan ja kumarrellaan ladun varressa?

Hattula on päässyt tänä talvena Suomen latukartalle. Kunnassa on vapaaehtoisten ansiosta hyvä hiihdellä.
Panssariprikaatin latukone on rikki, eikä Jaakko Suominen ole päässyt ajamaan latuja niin kuin olisi toivonut. Hän hommasi moottorikelkan, johon rakentelee nyt muun muassa latuhöylää. Kuva: Sara Aaltio
Panssariprikaatin latukone on rikki, eikä Jaakko Suominen ole päässyt ajamaan latuja niin kuin olisi toivonut. Hän hommasi moottorikelkan, johon rakentelee nyt muun muassa latuhöylää. Kuva: Sara Aaltio

Jaakko Suominen sanoo ottavansa kunnian Hattulan hiihtoladut -ryhmästä. Hän ehdotti ryhmän perustamista Facebookiin monta vuotta sitten, jotta tieto laduista ja niiden kunnosta tavoittaisi hiihtäjät mahdollisimman hyvin ja helposti.

Ryhmään on alkuvuoden aikana liittynyt tuhat uutta jäsentä.

– Vaimo jo sanoi, että mistäs näitä ihailijoita oikein tulee, Suominen nauraa.

Panssariprikaatin latukone meni rikki

Suominen on yksi vapaaehtoisista Hattulan latumiehistä. Hän on ilolla seurannut, kuinka hiihtolenkit imaisevat innokkaita liikkujia.

Suominen on ajanut latuja vuodesta 2002 lähtien. Pääasiassa hän huristelee Panssariprikaatin latukoneella, mutta nyt se on rikki. Sen vuoksi Suominen hommasi moottorikelkan ja rakentelee parhaillaan sen perään tarvittavia välineitä.

– Alkavat olla ladut siinä kunnossa, että pitäisi päästä ajamaan.

Suominen ajaa Nihattulan ja Vuorentaan lenkkiä sekä prikaatin pururataa.

– Kaikki on ajettava aina kaksi kertaa, että ladusta tulee hyvä ja luistelubaanasta tasainen.

Anssi Rajatora on ajanut latuja jo 1990-luvulta lähtien. Ennen hän huristeli moottorikelkalla, mutta nyt alla on teloilla kulkeva mönkijä. Kuva: Sara Aaltio
Anssi Rajatora on ajanut latuja jo 1990-luvulta lähtien. Ennen hän huristeli moottorikelkalla, mutta nyt alla on teloilla kulkeva mönkijä. Kuva: Sara Aaltio

Latuja koululaisille

Hattulalainen Anssi Rajatora on aloittanut latujen ajamisen 1990-luvun puolella.

Hän ajaa niitä omalla mönkijällään Rahkoilasta Lepaalle ja siitä Tyrväntöön Petäykseen asti sekä Monteen kylään Pälkäneelle. Lisäksi Rajatora tekee latuja Lepaan koululaisille.

Jos kaikki ladut ajaisi putkeen, menisi siinä työpäivän verran aikaa.

Latutyöt alkavat jo syksyllä

Latumiehet sanovat, että kun uutta lunta on tullut paljon, on parempi aukaista latuja pimeällä. Silloin näkee vanhan ladun paremmin kuin valoisalla eikä tule ajettua “huteja”.

Lisäksi illalla tai yöllä tehty latu ehtii yön aikana kovettua, jos on hyvä pakkaskeli.

Moni kuvittelee, että latuja “vaan ajetaan”. Hattulan miehet nauravat, että ei se ihan niin helppoa ole.

Syksyllä tehdään pohjat pelloille eli vedetään murskaa latujen kohdalle, jotta heiniä ja korsia ei tökötä maasta. Tien ylitykset, risteykset ja muut merkitään kyltein ja lisäksi ojien ylityspaikoille pannaan sillat.

Sitä ennen keskustellaan maanomistajien kanssa, saako heidän pelloilleen ylipäätään tehdä latuja.

– Helpointa se on itse neuvotella, kun tuntee ihmiset, Rajatora sanoo.

Sekä Suominen että Rajatora tekevät töitä Hattula-Tyrvännön reserviläisten nimissä ja kunta maksaa pienen palkkion yhdistykselle, joka taas maksaa talkoolaisille pienen summan.

– Pitää olla suuri sydän, että tätä tekee, Suominen tuumaa.

Rajatora on samaa mieltä. Hän myös nauraa, että ajopuku hänen kallein vaatteensa.

Kun hiihtää, tietää, millainen ladun pitää olla

Miehet eivät ole laskeneet, montako päivää on tehty tänä talvena töitä. Suomista huvittaa, että jostain syystä ajaminen osuu aina perjantai-iltoihin, kun lunta sataa ja ladut pitää saada auki.

– Mutta laskin tässä, että ajellessani latua näin yhteensä 70 hiihtäjää. Se tuntui mukavalta, Rajatora sanoo ja jatkaa tahkonneensa jo ainakin 800 kilometriä latuhommia tälle talvelle.

Rajatora ei enää itse hiihdä, mutta Suominen sivakoi.

– Kun itse hiihtää, tietää, millainen latu on hyvä. Esimerkiksi alamäkiin voi latua levittää, jotta tasapaino pysyy paremmin, mutta pitää tietää, mitä tekee, että tulee hyvä jälki.

Rajatora ja Suominen eivät ole ainoita vapaaehtoisia latujen ajajia. Ihmemiehiä on lukuisia muitakin kunnassa ja heitä koordinoi liikuntapäällikkö Jari Salmela.

Lue myös muista kunnan ihmemiehistä: Talkootöissä tunteja ei lasketa – Poransaaren matkaluistelurata on yhden hattulalaismiehen jokatalvinen ponnistus

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset