Kaupunkiuutiset

Hierontaa täyspäiväisesti

HPK:ssa mestaruuden voittanut Jani Hassinen, 40, voitti myös Ruotsin mestaruuden sekä niiden päälle kuusi SM-mitalia. Hassisen kiekkoura päättyi yhdeksän vuotta sitten viidenteen aivotärähdykseen, mutta kuntoutusten jälkeen hän on kouluttautunut hierojaksi.

– Hierojan työ kiinnosti minua jo lätkäuran aikana, kun olin itse hoidettavana. Olen seurannut matkan varrella hierojia ja osteopaatteja tarkasti. Ajattelin, että käyn ensin koulun ja katson sen jälkeen, miltä tuntuu, Hassinen sanoo.

Hassisella on ollut vuoden päivät oma toimitila Hämeenlinnan keskustassa lyseonkulmalla.

– Aloitin vuoden kestäneen koulutuksen kaksi vuotta sitten. Aloitin ensin harrastuspohjalta, mutta ilman mainostamisia viidakkorumpu on vienyt sanaa eteenpäin.

– Maajoukkuehierojat Juha Sulin ja Veli-Matti Pohjonen sekä osteopaatti Markku Keränen ovat olleet tärkeitä vaikuttajia. Uran aikana kyselin heiltä paljon. Kävin uran aikana kerran viikossa hieronnassa. Timo Jutila kävi välillä hoitamassa alkulämmittelyn hierojalla, Hassinen hymähtää.

SAPKOSSA c-junioreihin asti pelannut Hassinen siirtyi Kuopioon KalPaan pariksi vuodeksi, mutta hän löysi pian paikan HPK:n riveistä.

– Ikäluokan maajoukkuevalmentaja Teijo Räsänen pyysi minut Hämeenlinnan ja menin opiskelemaan Kauppikseen. HPK on minulle yhä oman kylän joukkue, jossa sain mahdollisuuden pelata liigaa.

Hassiselle rakas seura on myös Tappara, jossa hän pelasi liigaa 1998–2002. Tappara oli hänen suosikkiseuransa jo nuorena.

– Toivoisin, että HPK ja Tappara kohtaisivat finaalissa. En tosin uskalla sanoa, kumman toivoisin silloin voittavan.

Hassiselle Ruotsin mestaruus HV–71:ssä vuonna 2004 on rakkaampi kuin HPK:ssa kaksi vuotta myöhemmin voitettu SM-kulta.

– Loukkasin HPK:ssa polven sivusiteen. HPK:n kultajuhlissa minulla oli nilkasta polveen ollut polvituki. Se mestaruus tuntui katsomokullalta.

HASSISEN ura loppui HIFK:n Jermu Porthenin avojään taklaukseen 22.3.2007. Hassinen sai aivotärähdyksen.

– Taju oli puolitiessään. En pystynyt laittamaan vastaan ja lihakset olivat rentona, kun en nähnyt taklausta. Huonoa tuuria. Kaukalossa ei ole tilaa paljon. Vastaavia on sattunut paljon. Kukaan ei vahingoita toista tahallaan.

– Parina ensimmäisenä vuonna väsymys oli kaikista pahinta. Kävin kuntoutuksessa monta vuotta – viimeksi viime vuonna. Helsingin Käpylässä olin vielä kolme vuotta sitten viisi viikkoa kuntoutuksessa.

Hassisella oli pitkään häiriöitä tasapainoelimistön kanssa.

– Kymmenen vuoden vakuutusturva ei ole mennyt kuten sen olisi pitänyt mennä. Välillä harmitti, kun ei mene kuten papereissa lukee. Se oli tosin vähän tiedossakin.

Hassinen on tyytyväinen 32-vuotiaana päättyneeseen uraansa.

– Kerimäen pojalle tuli hyvin mitaleja, kun lähtökohtia ajattelee. En nuorena edes unelmoinut SM-liigassa pelaamisesta. Oli hyviä kausia ja huonoja kausia. Loukkaantumisia oli pirusti. Nivusten kanssa oli ongelmia paljon.

– Joinain kausina en voinut luistella täysillä, kun oli ongelmaa lähentäjälihaksen kanssa. Ehdin pelaamaan pitkän uran, mutta vähän olisin voinut pelata lisääkin, Hassinen tuumaa.

Hassinen valmensi välillä nelisen vuotta HPK:n pikkujunioreita.

– Kolme vuotta sitten kävin viimeksi hallissa katsomassa pelin. Seuraan kiekkoa tv:stä enimmäkseen KHL:ää ja NHL:ää, Hassinen sanoo.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Uusin Kaupunkiuutiset

24.10.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

24.10.2020