Kaupunkiuutiset Hämeenlinna

HPK-ikoni Marko "Kyy" Palo on sitkeä kuin käärme – Edes menetetty jalka ei pysäytä miestä vaan nyt Palosta on tullut asennelähettiläs

Marko Palo suhtautuu amputoituun jalkaansa "pätkänä jalkaa", joka ei ole iso juttu maailmassa. Kiekkoammattilaisena hän oppi siihen, että voittaminen vaatii henkistä kapasiteettia ja sitä hän on kasvattanut koko ikänsä.

HPK-ikoni Marko Palolla sykkii edelleen oranssi sydän.

Palolla on jalassaan harmaat HPK-collegehousut. Toistaiseksi kuitenkin toinen puntti on vähän liian pitkä eikä höntsäjäille ole vähään aikaan asiaa.

Marko Palo joutui järkyttävään työtapaturmaan syyskuussa, jossa hän menetti osan oikeasta jalastaan.

Tarkoitus oli laittaa reunakiviä työmaalla Järvenpäässä, ja niitä varten kaivettiin uraa. Palo käveli kaivinkoneen luokse, kun hänen selkänsä takana olleet kaksi reunakivipaalia lähtivät kaatumaan. Koneen kuljettaja huusi, että kivipaalit kaatuvat, jolloin Palo ehti sen verran siirtyä, että sai vasemman jalan asvaltille. Ylimmäinen paali raapaisi selkää. Oikea jalka jäi kivipaalin alle.

Palo tajusi heti, että jalasta ei tule enää mitään. Kivimassa oli niin iso. Yksi kivipaali painaa 2100 kiloa. Tolkuissaan Palo oli koko ajan, eikä onneksi hengenvaaraa ollut.

Työtapaturma sattui 14. syyskuuta. Töölön sairaalasta hän palasi kotiin 17. lokakuuta.

– Se työmatka oli sitten vähän pidempi, Palo kuittaa.

Pohkeesta poikki

Nyt Palo toipuu ja kuntouttaa itseään, jotta haavan parannuttua jalkaan saadaan proteesi. Sitten punteissa on taas yhtä paljon tavaraa eikä pyörätuolia tarvitse enää käyttää.

Jalka on leikattu viisi kertaa. Ensin jalka kursittiin kasaan, jonka jälkeen todettiin, että se pitää ”lyödä poikki”.

– Lääkäri sanoi, että kolmessa ja puolessa vuodessa jalasta olisi voinut saada vielä jotakin, mutta totesimme, että ”katkaistaan pois”.

Jalka on amputoitu nilkan ja polven puolesta välistä.

Palo on koko prosessin ajan jutellut ja kysellyt lääkäreiltä paljon. Tieto on helpottanut ja auttanut painamaan omaa ”asennenappia”.

Palo ei ole halunnut surra vaan katsoa eteenpäin.

– Nykyään on hyvät proteesit ja kaikkea. Elämässä tulee uusia juttuja, ja kyllä tämä sutviintuu.

Hän ei ole jossittelut tai pohtinut, miksi juuri hänelle, entiselle huippu-urheilijalle, kävi juuri näin.

– Maailmassa tapahtuu pahempiakin asioita.

Hän kuitenkin vakavoituu ja sanoo omaavansa kovan pään, joka ehkä tarvitsi pysähdyksen.

Entinen jääkiekkoilija on aina tottunut tekemään paljon. Kivialan yrittäjänä päivät ovat olleet pitkiä ja ruuhkavuosia on eletty vuosikaudet. Ei ole ollut aikaa pysähtyä. Nyt on ollut aikaa lukea, kuunnella musiikkia, katsoa televisiosarjoja ja ajatella.

Lätkäura oli hyvä oppikoulu

Palon jääkiekkouran aikana ei paljon puhuttu henkisestä valmennuksesta.

– Itse olen tekemisen kautta opetellut henkistä puolta. Analysoin tapahtumia, ja siitä saa aina jotakin tulevaisuutta varten. Onhan se ollut pitkä matka pikkupojan itkupotkuraivareista tähän päivään.

Jääkiekossa on kuitenkin ollut pakko oppia, että senhetkisellä tekemisellä myy itseään seuraavalle kaudelle. Jokaisen tappion jälkeen on myös pitänyt suunnata ajatukset tulevaan.

– Voittaminen vaatii henkistä kapasiteettia.

Palo näkee, että jääkiekkoura on ollut hyvä oppikoulu elämää varten. Kun ikää on 53 vuotta, elämään mahtuu jo monenlaisia kokemuksia.

– Olen aina pyrkinyt oppimaan. Eikös se ole myös elämäntarkoitus kasvaa jollakin tavalla?

Oikotietä onneen ei ole

Mies istuu pitkän pöydän päässä pyörätuolissa. Siitä on tullut isännän uusi istumapaikka. Muuten hän kokee olevansa samanlainen kuin ennenkin.

– Jalasta puuttuu vain pätkä.

Palon mielestä oma asenne vaikuttaa paljon muihinkin. Oma hyväntuulisuus tuo hyvää oloa muille ja aiheuttaa positiivisen kierteen.

– Tietenkin välillä vituttaa, mutta en jää siihen makaamaan. Olen aina purkanut tunteita työntekoon. On ollut pakko hyväksyä, että ollaan tässä, eikä voi hoitaa montaa asiaa kerrallaan. Nyt mennään jalan ehdoilla.

– En ole vielä löytänyt oikotietä onneen. Se on aina ansaittava.

Marko ”Kyy” Palo

Syntynyt vuonna 1967.

Perhe: vaimo, neljä aikuista lasta ja neljä lastenlasta sekä koira.

Asuu Hämeenlinnassa jäähallin kupeessa.

Ura: Voittanut MM-kultaa Leijonissa vuonna 1995, MM-hopeaa 1994 ja olympiapronssia Lillehammerissa 1994. Voitti Elitserienin mestaruuden vuonna 1995. SM-liigasta tuli yksi hopea ja neljä pronssia. Jääkiekkouran jälkeen työskenteli isänsä yrityksessä, jonka jälkeen perusti oman kivifirman Kyykivi.

Lempinimi Kyy tulee nuoruusvuosien sukista, joissa oli sahalaitakuvio.

Uusin Kaupunkiuutiset

21.11.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

24.11.2020