Kaupunkiuutiset

Kolumni: Ikimuistoisia kesäelämyksiä – Outoja hiippareita, rouskutusta makuuhuoneessa ja pökertyneen pöllön pelastusoperaatio

Sana Mustonen Kirjoittaja on Rengon maaseudulla asuva iskelmäsanoittaja.

Tämä on ollut ikimuistoinen kesä ja vielä on kesää jäljellä.

Minä olen seissyt alastomana ukkoskuurossa, torjunut makuuhuoneeni hevosmuurahais-invaasion ja pelastanut viirupöllön.

Minä olen myös ostanut viidensadan Volvon ja risteillyt Tinderistä löytyneen komean brasilialais-örinähevikitaristin seurassa, vain kertoakseni hänelle, että en olekaan enää sinkku, vaan varattu nainen.

Lisäksi outo yöhiippari kiikutteli pihapiiriini erilaisia juomia, oluita ja kotimaista single malt viskiä ja kun sitten pyysin ko. henkilön aamukahville näyttämään naamansa, hän sanoi, että itse asiassa, juomat olivat teleportanneet itse itsensä ja hän oli vain katsellut vieressä, kun muovikassit siirtyilivät, siksi näitä tuliaisia löytyi ruohonleikkurin vierestäkin ja pitkin pihaa.

Kummallista ääntä seinän takaa

Yhtenä päivänä makuuhuoneen seinän takaa alkoi kuulua kummallista ääntä, kuin rouskutusta! Sänkyyni ja vessanlattialle alkoi putkahdella jättikokoisia muurahaisia.

Soitin murulle, joka selvitti hetken asiaa ja hänen ohjeillaan hain suhteellisen ison määrän erilaisia muurahaisten torjuntaan soveltuvia myrkkyjä.

Minkä tahansa elukan tappaminen on ikävää, mutta silloin kun pitää valita hevosmuurahaisen ja oman talon välillä, valinta on helppo. Yhden yön ehdin rouskutuksessa nukkua ja pelkäsin, että lapseni löytävät aamulla sängystäni vain kalutun luurangon.

Pöllön pelastusoperaatio

Minulla on ollut viime aikoina muitakin eläinelämyksiä. Yhtenä yönä ystäväni Marjo soitti ja kertoi, että Kaurialassa kerrostaloon oli törmännyt pöllö ja että sitä siellä kadulla lokit ja varikset kiusasivat.

Minä hyppäsin kotterooni, kuin Batman ikään ja suhautin paikan päälle. Heitin pyyhkeen pöllön päälle ja otin sen kapaloon, kuin vauvan. Pöllö vaikutti siinä vaiheessa elottomalta, mutta riemukseni yksi sen varpaista takertui sormeni ympärille. Elossa oli!

Kohti nousevaa aurinkoa

Kävimme pöllön kanssa päivystävällä eläinlääkärillä, joka ei suostunut tutkimaan sitä, lopettaa hän kuulemma sen olisi voinut. Minäpä pörhälsin pöllön kanssa Renkoon ja kannoin otuksen olohuoneeseeni.

Koska pöllö oli edelleen ”pökerryksissä” koitin tutkia, onko sillä jotain poikki. Siinä olohuoneessa pöllöä kopeloidessani, se yhtäkkiä vetreytyikin, tarttui minua toisella jalalla vasemmasta käsivarresta lujaa kiinni ja käpristi varpaansa koukkuun.

Verta tursusi, minä huusin Ai saatanaa ja pöllö roikkui pää alaspäin kädestäni. Sain ravisteltua sen irti ja se koikkelehti sohvalle. Minä hyppäsin perään ja salamannopeasti työnsin rimpuilevan pöllön pyykkikorin sisälle.

Aamulla tyttäreni mopokypärän ja hanskojen kanssa vapautin pöllön. Se lensi käsistäni kohti nousevaa aurinkoa! Luonnollisesti poikani, jonka piti kuvata tämä ainutlaatuinen tapahtuma, ei ehtinyt saamaan edes puhelintaan esiin.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset