Janakkalan Laurinmäeltä löytyy runsaasti muinaismuistoja ja Pokemoneja – Se on retkikohde, jossa ei ole ruuhkaa

Janakkalan Laurinmäellä riittää nähtävää myös kesän kalkkiviivoilla siitäkin huolimatta, että museon ja Keltaisen talon kesäkausi päättyi 8. elokuuta. Kesäkaudellakin ne ovat pitäneet ovensa suljettuina myös maanantaista tiistaihin.

Koska olen liikkeellä maanantaina, varaudun siihen, etten törmää alueella muihin. Olettamus osoittautuukin vääräksi.

Ensimmäiseksi tutustun museoalueeseen. Pääsen kurkistamaan ilman museo-opasta 1800-luvun lopun torppariarkeen kännykän ja QR-koodin avulla, joka löytyy taulusta museoalueen alusta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen. 

Luen koodin takaa löytyviä tekstejä omaan tahtiin. Hyvä keino tämäkin varsinkin, kun pääkohteenani on luontopolku.

Muinaismuistoja lehdon sylissä

Museoalueen takaa alkavan polun alkupäästä löytyvät muun muassa Laurin lähde, uhrilehto ja kuppikiviä. Lehdon takaa löytyvät Räikälän kievarin rauniot laiduntavine kesälampaineen, nuotiopaikka ja rahoitettu mäntyvanhus.

Kun palaan Laurin lähteeltä, kuuluu torpparimuseon pihasta naurua. Hyvinkääläisillä Asko, Elina ja Helmi Nokelaisella on hauskaa, kun Asko-pappa tikuttaa pihamaata ympäri vanhan ajan puujaloilla.

Kolmikko on lähtenyt Janakkala-kierrokselle, mutta huomasivat pettymyksekseen paikkojen olevan kiinni. Myöskään Hakoisten linnavuorelle ei ollut pääsyä.

– Ei ole ruuhkaa, on saanut rauhassa olla, Asko Nokelainen toteaa.

– Tämä on hyvä päiväretkikohde ja kaikenikäisille sopiva, Elina Nokelainen sanoo.

Kolmikko aikoo seuraavaksi kiertää Pyhän Laurin kirkon.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Virtuaalihahmot muinaismuistojen äärellä

Palaan takaisin polulle ja kuulen jälleen naurua. Vanhan puunrungon luota löytyvät hämeenlinnalaiset Johanna ja Peppi Virta sekä Ukko Muurimäki.

– Äiti on kotiarestissa, mutta minä ja Peppi ei, Muurimäki ilmoittaa.

– Tulimme pelaamaan Pokemonia. Koska äiti on koronakaranteenissa, tulimme tänne metsään, sisko täsmentää.

Alue muinaismuistoineen oli heille tuttu jo aiemmin eräältä juhannusretkeltä.

– Löysimme paljon Pokemoneja silloinkin, Peppi nauraa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Äiti toteaakin kohteen palvelevan kaikkien kiinnostuksen kohteita. Ukko on löytänyt alueelta Pokemonejakin hauskemman aktiviteetin nimittäin puron.

– Mä yritin tukkia sitä puroa ja melkein sain tukittua sen. Jäi vaan yksi, pieni reikä.

Mitähän Jannakkalan kunta tuumaa pikkumiehen tukkimistyöstä?

– Ja vielä sovimme, että tulemme jatkamaan puron tukkimista, äiti vastaa nauraen.

Suuntaan noin neljän kilometrin pituiselle luontopolulle, joka on merkitty mustin tolppamerkein. Takanani raikuu pojan huuto:

– Eikä lähdetä vielä kotiin!

Sodan merkkejä ja upea näkymä

Polku mutkittelee kumpareisessa kuusimetsässä. Ympärillä kiertävät sodanaikaiset juoksu- ja taisteluhaudat. Pysähdyn kahville mäen päällä olevalle laavulle.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Laavutauon jälkeen eksyn merkitsemättömälle polulle. Luulen olevani takaisin reitillä, kunnes joudun hyppäämään taisteluhautojen yli. Jäljistä päätellen, en ole ainoa.

Määkynmäen kallioilta avautuu upeaa näköalaa Kernaalanjärvelle, hämäläisille viljapelloille ja Hakoisten linnavuorelle.

Tuo näkymä osuu usein myös janakkalalaisen Josefina Paasonen koiran ulkoilutusreitin varrelle, joka on tänäänkin lenkillä Prilla-koiransa kanssa.

– Käyn täällä usein, kun lähden vähän pidemmälle lenkille. Täällä saa aika rauhassa yleensä olla, ihmisiä tulee aika harvoin vastaan. Täällä on paljon erilaisia polkuja, mutta yleensä kierrän niin, että tämä Määkynmäki osuu reitin varrelle.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Nyökyttelen “paljon polkuja”- kohdalle ja varmistan vielä Paasoselta, kumpaan suuntaan reitti jatkuu.

Pitkä päivä riittää tutustumiseen

Palaan autolle väsynein jaloin. Polku oli paikoitellen haastava, ja minulla oli liikaa vaatetta.

Janakkalan Laurinmäen alue on käymisen arvoinen paikka. Sen luonto on monipuolista: on lehtoa, ketoja, kallioita ja metsää upeine maisemineen. Muinaismuistojen juurella huokuu ikiaikainen tunnelma.

Päiväretkelle kannattaa ottaa mukaan kunnon eväät ja kiireetön mieli, sillä alueella vierähtää useampi tunti.