Kaupunkiuutiset

Jouduin ruotsalaisen puutarhaohjelman uhriksi – Intoa riittää, mutta kauanko se kestää?

Kuva: Toni Rasinkangas
Kuva: Toni Rasinkangas

En ole enää nuorukainen. Siinä on oivallusta kerrakseen.

Koronan kurimus ja aina vain lisääntyneet kolotukset ovat saaneet minut miettimään, ettei ihmisellä ole aikaa loputtomasti.

Olen havahtunut siihen, että jotain elämänsorttista toimintaa pitäisi alkaa pikkuhiljaa harrastaa.

 

Olin siis otollinen uhri ruotsalaiselle tv-ohjelmalle Puutarhakausi.

Siinä lupsakat ja monitaitoiset svenssonit ahkeroivat hymyssä suin kädet mullassa ja nikkaroivat pihalle kaikenlaista kivaa. Taustalla soi helkutin hyvää amerikkalaista bluegrass-musaa ja päivän päätteeksi nautitaan huippukokin herkkuja.

Kuusi tuotantokautta katsottuani avasin ulko-oven.

 

Tokihan minäkin olen kotipihalla uurastanut, mutta yleensä pitkin hampain ja vaimon iloksi.

Arvelin, että jos ymmärtäisin kukista sun muista heinistä vähän enemmän, viihtyisin puutarhassa paremmin. Niinpä päätin aloittaa opiskelun yrttien ja vihannesten kasvattamisesta.

 

Ikäväkseni minun on tunnustettava, että bluegrass-banjojen helinä korvissani hiukan hiljeni ensimmäisen yrttipenkin kääntämisen jälkeen.

Olikohan tämä sittenkään hyvä idea, muistan miettineeni. Orastavat onnen kyyneleet vaimoni silmissä ovat kuitenkin sinetöineet kohtaloni.

Pakko minusta on jonkunlainen puutarhuri tulla.

 

Ympäröivä todellisuus on suhtautunut hurskaisiin suunnitelmiini yhtä musertavasti kuin ennenkin.

Naapurin kissa kävi heti seuraavana aamuna mylläämässä juuri istutetut palsternakan sekä korianterin siemenet huitsin Nevadaan ja taisi vielä kusaistakin yrttipenkkiin. Aloin ymmärtää viljelijän tuskaa luonnonvoimien armoilla.

Vettä on tullut pari viikkoa kuin Esterin hanurista, joten pihapäivät ovat jääneet vähiin. Terassille laitetuissa esikasvatuskennoissa kumminkin tapahtuu.

Tunsin lapsellista iloa, kun ruohosipuli vihdoin tökkäsi hennot versonsa ylös mullasta. Kesäkurpitsan ja kurkun taimet suorastaan rehottavat.

Kaikesta huolimatta joudun nyt olemaan tarkkana. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun innokkaasti aloittamani projekti kaatuisi taas kokonaan vaimon niskaan.

 

Jotakin erikoista on tässä keväässä ollut. Elvytin vanhan kalastusharrastukseni, ostin vaellusteltan ja nyt möyrin mullassa.

Haikailujen ja huokailujen aika on ohi. Haaveista pitää tehdä totta tässä ja nyt.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset