Kaupunkiuutiset

Joulun takuuvarma lahjaidea nosti esiin kirpeän muiston – On yksi asia, jota minun on vaikea antaa äidilleni anteeksi

Heli Karttunen Kuva: Toni Rasinkangas
Heli Karttunen Kuva: Toni Rasinkangas

Tietty muisto putkahti taas mieleeni, kun mietin lähestyvää joulua ja lahjaideoita.

Vaikka äitini on mitä rakastettavin henkilö, on yksi asia, jota minun on vaikea antaa hänelle anteeksi: hän hävitti kaikki lapsuuteni ja nuoruuteni kirjat lupaa kysymättä.

Asia kävi ilmi joitakin vuosia sitten, kun suunnittelin, että voisin lukea omalle lapselleni niitä samoja tarinoita, joita itsekin olen lukenut.

Ne kirjat olivat kadonneet.

Sinne olivat menneet, kaikki, kierrätykseen, tietämättäni!

 

Tuntui kuin olisin saanut iskun palleaan.

Alkuperäisiä Muumeja, sensuroimattomia Peppi Pitkätossuja, Rudolf Koivun kuvittamaa satukirjaa, Suomen kansan satuja, joissa sormukset killuivat verisammioissa, niitä ei enää ollut.

Samanlaisia ei välttämättä enää saa. Saduista on viety terä, muumit on kuvittanut joku muu ja käsittääkseni Peppi Pitkätossusta on poistettu kaikki nykykielelle sopimattomat sanat.

Kysymys ei ollut pelkistä kirjoista. Minä sekä sisareni käytännössä elimme kirjojen keskellä. Oli kuin lapsuuteni ja nuoruuteni olisi heitetty romukoppaan.

Pahinta on, että osan kirjoista olen jo unohtanut. Olisi ollut mielenkiintoista kurkistaa lapsuuden mielikuvitusmaailmaan näin vuosien jälkeen.

 

Kirja sopii lahjaksi, olipa lahjan saaja minkä ikäinen hyvänsä.

Jos täsmällistä toivetta ei ole, on hauska miettiä, millainen kirja voisi kullekin olla sopiva.

Lapselleni on jo kertynyt useampia opuksia. Yleensä kokoelma karttuu aina joulun ja syntymäpäivän tienoilla.

Näitä tarinoita luetaan sekä yksin että yhdessä ja niihin liittyy jo nyt myös muistoja eri ikäkausilta.

Kirja on muutakin kuin pelkkää tekstiä ja kuvia kansien välissä, sillä muistojen lisäksi kirjoihin liittyvät myös tunnelmat ja ajatukset, joita tarinat ovat herättäneet.

Jos jotakin voin pyhästi vannoa, niin sen, että oman lapseni kirjoja minä en hävitä – en ainakaan häneltä lupaa kysymättä.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset