Kaupunkiuutiset

Jousimetsästäjä vaalii ikiaikaista eräkulttuuria

– Lapsena tuli leikittyä intiaanileikkejä, varsinaisesti kiinnostuin jousimetsästyksestä vuonna 2004. Olin jo tilaamassa teollista jousta, kun huomasin netistä perinnejousi-foorumin, josta sai tietoa puujousen tekoon. Tein jousen itse saarnilankusta. Jousi onnistui niin hyvin, että innostuin valmistamaan lisää erilaisia perinnejousia eri puulajeista, Ari Laakso kertoo.

Hän siirtyi käyttämään lankkujen sijaan luonnon puuta.

– Kun on itse hakenut puun metsästä, muotoillut, kuivannut ja veistänyt siitä jousen, on jousessa ikään kuin sielu. Luonnon puusta tehty jousi ei välttämättä ole ihan tasainen ja virheetön, mutta siinä on luonnetta, Laakso kuvailee.

Hän laskeskelee valmistaneensa tähän mennessä kaikkiaan 30–40 jousta.

Jousen rakentamiseen käytettävän puun tulee olla syyrakenteeltaan suoraa, oksatonta ja sellaista, että vuosirenkaat ovat mahdollisimman tasaisia ja lehtipuissa mahdollisimman paksuja.

Jousen valmistukseen sopivat mm. pihlaja, tuomipihlaja, jalava, vaahtera, saarni ja hedelmäpuut.

– Pihlaja on hyvä puu aloittaa. Lisätietoja saa esim. nettisivuilta perinnejousi.yuku.com, Laakso suosittaa.

Kun sopiva puu on löytynyt, sitä kuivatetaan rauhassa pari kuukautta. Kuivumista voi nopeuttaa tekemällä puusta karkean jousiaihion. Esityöstettyä aihiota kuivatetaan vähintään kahdesta kolmeen viikkoa. Sitten veistetään jousen kaari. Lavat vuollaan niin, että ne kaartuvat tasaisesti jousta jännitettäessä. Lapojen päihin tehdään urat jänteelle. Punottu jänne kiinnitetään uriin.

– Jännejousien valmistus on hieman työläämpää. Vahvistan jousen liimaamalla siihen kolme kerrosta hirven jalkajänteestä revittyä ja valmistettua jännelankaa. Suojaan jänteet kosteudelta päällystämällä jousen selän esim. käärmeennahalla, joka on perinteinen intiaanien käyttämä suoja jänteille.

– Valmistan myös nuolet ja koeammun jousen yleensä 50–100 kertaa, Laakso kertoo.

Perinnejousiharrastuksessa Laaksoa viehättää ampuminen itse tehdyillä, toimivilla välineillä, historia sekä uuden oppiminen.

– Erilaisia jousityyppejä on paljon, haastetta siis riittää.

Jousi oli tärkeä ase sekä taisteluissa että metsästyksessä esihistorialliselta ajalta aina 1600-luvun alkuun asti, jolloin tuliaseet yleistyivät. Keskiajan Euroopassa tunnettiin kolme jousityyppiä; yksinkertainen puujousi, yhdistelmäjousi ja varsijousi. Yhdestä puusta veistetty viritettynä D:n muotoinen, pelkistetty käsijousi oli yleinen. Jousityyppiä alettiin kutsua myöhemmin pitkäjouseksi. Keskiajan lopulla näiden puujousten pituus ja paksuus kasvoi Englannissa. Marjakuusesta valmistettu pitkäjousi oli tehokas ase mm. satavuotisessa sodassa (1337–1453), jossa englantilaiset jousimiehet niittivät ranskalaista ritariratsuväkeä.

– Tämä marjakuusijouseni on perinnejousien Rolls-Royce -luokkaa. Sain puumateriaalin syntymäpäivälahjaksi Norjasta, Laakso esittelee.

Suomessa marjakuusia kasvaa luonnonvaraisina ainoastaan Ahvenanmaalla, ja se on meillä rauhoitettu laji.

– Puun käsittelyssä täytyy olla varovainen, sillä marjakuusi on tappavan myrkyllinen. Myrkyllisenä ja pitkäikäisenä kasvina sitä on pidetty sekä kuoleman että kuolemattomuuden symbolina. Englannissa oli esim. tapana istuttaa marjakuusi soturin haudalle, Laakso kertoo.

Jousella on metsästetty Suomen alueella jääkauden lopusta lähtien.

– Jousimetsästyksen yhteydessä voidaan puhua ikiaikaisen eräkulttuurin vaalimisesta. Jousimetsällä voi kokea samaistuvansa esi-isiin, Suomen Eräperinneseuraan kuuluva Laakso juttelee.

Perinteisellä jousella ampuva kokee samat haasteet, kuin metsästäjät vuosituhansia sitten. Jousi on vedettävä ja pidettävä vireessä lihasvoimin. Nuolen suuntaaminen maaliin tapahtuu silmän, aivojen ja lihasten yhteistyönä.

– Jousimetsällä pääsee irtautumaan arjesta, hengittämään havun ja savun tuoksua. Pääasia on luonnossa liikkuminen ja metsästyksen tuoma jännitys, vaikkei saalista aina tulisikaan. Myös metsässä yöpyminen ja leirinuotiolla istuskelu kavereiden kanssa on mukavaa.

Suomessa jousimetsästys on sallittu jousella, jonka vetovastus on vähintään 180 newtonia, eli 40,5 paunaa.

– Varsi- eli jalkajousella ei kuitenkaan saa metsästää Suomessa. Metsästyksen tarvitaan metsästyskortti ja maanomistajan lupa. Suomessa saa metsästää myös valtion mailla.

Laakso alkoi osallistua myös kotimaisiin perinnejousikilpailuihin. Kisavaatetukseksi toivottiin perinnevaatteita, niinpä Laakso ompeli itselleen viikinkivaatteet pitkillä jousilla ampumiseen ja longhunter-asun intiaanijousilla ampumista varten.

– Ennätykseni pituusammunnassa on 234 metriä. Tavoitteenani on ampua joskus vielä 250 metriä, Laakso paljastaa.

– Parasta perinnejousikilpailuissa on rento tunnelma ja mukava porukka. Taka-Hikiällä on kauden päättävä perinnejousikisa, jossa tulee käytyä joka syksy, Laakso toteaa.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset