Kaupunkiuutiset

Juha Vallan luokassa 
puhutaan neljää kieltä

Lammilaisen luokan opettaja Juha Valta saapuu työpaikalleen tuntia ennen opetuksen alkua. Pihamaalla häntä juoksee vastaan kaksi pientä tyttöä.

– Olette ajoissa koulu alkaa vasta tunnin päästä, naurahtaa Valta.

Valta ei ylläty juuri mistään. Vallan luokalla puhutaan neljää kieltä, eikä niistä välttämättä ole yksikään suomea. Oppilaita on neljästä kansallisuudesta Irakista, Agfanistanista, Jemenistä, Syyriasta. Neljään kansallisuuteen mahtuu neljän valtaväestön ryhmän lisäksi kaksi etnistä kurdi ryhmää.

Alakouluikäisten turvapaikanhakijoiden luokassa Valta käyttää mielikuvitusta, elekieltä, piirtämistä ja kaikkia mahdollisia havaintokeinoja.

– Opetus tapahtuu suomen kielellä eikä siitä tingitä. Kielikylpy on rankka mutta tehokas.

– Osa lapsista ei osaa lukea tai kirjoittaa edes omalla äidinkielellään. Heillä voi olla takanaan hurjia kokemuksia. Esimerkkinä Valta mainitsee opettaneensa oppilasta, jonka veli on terroristien panttivankina kotimaassaan. Tietysti kaikki nämä kokemukset vaikuttavat myös oppimiseen.

Valta puhuu lapsille vain suomea. Vallan kanssa luokassa on koulunkäyntiavustaja, turvapaikanhakija itsekin.

– Hän pystyy kääntämään englannista arabiaksi. Kun asiat on tehtävä lapsille selväksi, kerron avustajalle asian englanniksi ja hän kääntää arabiaksi. Silti luokassa saattaa olla lapsia, jotka eivät osaa sen enempää englantia kuin arabiaakaan, joten sitten etenemme suomella.

Vallan luokassa kaiken perustana on toisto ja toiminta. Kun samasta asiasta kerrotaan lapsille esimerkiksi viisi kertaa ja se liitetään omakohtaiseen tekemiseen, he alkavat ymmärtää paremmin. Vaikka ohje on toistettava moneen kertaan, on silti on aina mahdollisuus, etteivät kaikki ymmärrä.

– Lasten omaksumiskyky on valtava. Osa oppilaistani ei pari kuukautta sitten osannut sanaakaan suomea. Nyt heillä on jo pieni sanavarasto ja he seuraavat ja yksinkertaista puhetta jo siinä määrin, että ainakin jotakin tulee ymmärrettyä ja työt saadaan tehtyä.

Vallalla ja hänen kollegoillaan on valtava haaste. Lasten pitäisi olla parissa vuodessa sillä tasolla että voivat käydä koulua suomalaisessa luokassa.

Lasten vanhemmissa on hyvin kouluttautuneita korkeakoulututkinnon omaavia ihmisiä, mutta myös hyvin vähän kouluja käyneitä. Osaa vanhemmista on motivoitava koulunkäynnin merkityksestä. Myös aikataulujen noudattaminen on tärkeää. Kotona ei ole välttämättä ole ollut ajankäsitettä, mutta koulussa se on opittava. Vanhempienkin on ymmärrettävä, että Suomessa kello määrää asioita. Kouluviikon ytimessä on rytmi. Se helpottaa ymmärrettävyyttä ja luo myös turvaa.

– Oman haasteensa opiskeluun tuo ns. hiljaisen tiedon puute. Suomalaisilla lapsilla on ikään kuin sisäsyntyisesti kehittynyt ajattelutapa esimerkiksi tietyistä käyttäytymissäännöistä. Lapsi ei keskeytä opettajaa, vaan viittaa ja pyytää puheenvuoron. Nämä lapset alkavat puhua päälle ilman sen kummempia puheenvuoropyyntöjä. Vaatii pitkää pinnaa, että jaksaa käydä samat asiat yhä uudestaan ja uudestaan näitä asioita lävitse.

Vallan luokalta oppilaat siirtyvät tavallisille luokille sitä mukaan kuin he edistyvät koulunkäynnin perustaitojen ja suomen kielen opinnoissaan.

– Jollei lapsella ole valmiuksia selviytyä normaaliluokassa voi hän tulla vielä takaisin. Suurin osa on valmiita työskentelemään ja yrittämään. Joskus joku lapsista ymmärtää jonkin asian väärin ja tekee muuta kuin mitä oli tarkoitus. Sitten lähestymme samaa asiaa vain uudesta näkökulmasta. Jokaisen opettajan pitäisi päästä näkemään tämä.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset