Kaupunkiuutiset

Jukka Ylätalo metsästää kameralla

Hämeenlinnalaisen Jukka Ylätalon 30 vuoden riistakuvaajan ura huipentui tänä talvena hämäläiselle suolla. Piilokojusta mies sai linssiin peräti kolmen merikotkan ja yhden maakotkan kisailun.

– Minulla on tapana keräillä teiden varsilta liikenteen eläinuhreja, jotka vien kuvaus- tai ruokintapaikoille. Tuolla suolla on kotkaruokinta sianraatoineen, mutta luonnollinen saaliseläin on aina eduksi. Maakotka nappasi tuomani fasaanin raadon ja sai peräänsä kaikki kolme merikotkaa. Katselin näytelmää 50 metrin päästä piilokojusta.

Riista- ja luontokuvaaja saa periaatteessa kahdenlaisia otoksia joko sattuman kautta napattuja onnenkantamoisia tai yleensä pitkän kyttäyksen jälkeen otettuja kuvia. Kärsivällisyys ja toisaalta aina valmiina -asenne ovat kuvaajan suuret hyveet. Onnea ei ole koskaan liikaa.

– Kymmenisen vuotta sitten sain kuvan Hämeenlinnan seudulla elelleestä valkoisesta hirvestä monen yrittämän jälkeen. Työmatkalla poikkesin yhdelle pellolle, jonka läheisyydessä hirvi oli aiemmin havaittu. Hirvi seisoi pellon laidassa ja sain auton ikkunasta sen kuvatuksi. Erikoiseksi asian tekee, että olin paria vuotta aikaisemmin kuvannut myös valkoisen hirven – todennäköisesti saman yksilön – työmatkalla samoilla seuduilla.

Korppi on luonnon hälytin

Onnenkantamoisia lukuun ottamatta riistaotoksia ei ilman piilokojua juurikaan kerry. Piilokojussa kyttääminen edellyttää aikaa ja kärsivällisyyttä.

– Kotkia kuvatessa on kojulle mentävä ennen auringonnousua, jotta raadolla päivystävät korpit eivät ole vielä ehtineet paikalle. Jos korpit näkevät ihmisen menneen piilokojuun, ei kotka enää sinä päivänä raadolle ilmesty. Korpit tuntuvat olevan jonkinlainen luonnon oma hälytysjärjestelmä, jota monet eläimet näyttävät osaavan lukea.

Ennen auringonnousua on kuvaajan laitettava kaikki valmiiksi.

– Kohdistan kameran tiettyihin kotkien suosimiin lepopuihin. Sen jälkeen vain odotan. Jos kameraa pitää päivän aikana siirtää, on se tehtävä hyvin hitaasti milli kerrallaan. Yksikin linssin välähdys hälyttää korpit tai paikalle saapuneen kotkan.

– Kynttilöitä voi polttaa peltilevyn suojissa, mutta tuli ei saa heijastua ulos mistään raosta. Kotkakojussa olen mieluummin yksin, koska isommat tarpeet on tehtävä muovipussiin. Pissaamisen voin hoitaa kojun sisältä ulos johdetusta putkesta.

Luonnontuntemus auttaa hyviin otoksiin. Lintujen kuvaus on nisäkkäisiin verrattuna sikäli helppoa, etteivät linnut välitä ihmisen hajusta.

– Esimerkiksi peuran kuvaaminen on kojustakin äärimmäisen hankalaa, koska peurat liikkuvat pääosin hämärissä tai miltei pimeässä. Joissain kojuissa on pitkiä hajuputkia, joilla ihmisen haju pyritään ohjaamaan yläilmoihin. Silti monet eläimet saattavat ihmisen haistaa, eikä kyttäyspaikalle kannata mennä, jos tuuli käy ihmisestä ruokinnalle päin.

Monipuolinen luonnontuntemus voi tuoda eteen yllätyksiä. Runsas kaksikymmentä vuotta sitten Ylätalo kuuli metsässä kulkiessaan peipon varoittelevan kiihkeästi.

– Pysähdyin ja aloin tarkkailemaan varottelun syytä. Näätäemo poikasineen oli ryöväämässä peipon pesää. Kun emo huomasi minut, pisti se pojat kipumaan läheisiin puihin. Yksi poikasista kiipesi 6–7 metrin korkeuteen kuuseen ja minä kapusin viereiseen kuuseen. Sain kuusen latvustossa lymyilevästä näädänpennusta julkaisuun päätyneen kuvan.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Uusin Kaupunkiuutiset

19.9.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

22.9.2020