Kaupunkiuutiset Hämeenlinna

Jussi Lampi on herkkuroolissa Maratontansseissa – Ohjaaja halusi "ison roikaleen" seremoniamestariksi

Jussi Lampi näyttelee Rockya, jonka hymyilevän ulkokuoren alle kätkeytyy raaka bisnesmies. Kuva: Tapio Aulu

Horaca McCoyn 1930-luvulla kirjoittama romaani Ammutaanhan hevosiakin kertoo laman ja suurtyöttömyyden keskellä elävistä tavallisista ihmisistä, jotka tavoittelevat parempaa tulevaisuutta osallistumalla brutaaliin tanssikilpailuun.

Romaanin pohjalta tehty Maratontanssit on valittu Hämeenlinnan Teatterin päänäyttämön 10-vuotisjuhlanäytelmäksi ja sen ensi-ilta on 3. syyskuuta.

Pitkäaikainen haave

Esityksen ohjaa Ilkka Heiskanen, joka oli vuonna 1986 näytelmän seremoniamestarin roolissa Vaasan kaupunginteatterin esityksessä.

– Romaani on yksi suosikkikirjoistani ja pitkään ajattelin, että tämä tarina olisi ensimmäinen ohjaustyöni. Ihan niin ei sitten käynyt, mutta olen todella onnellinen, että pääsen sen nyt tekemään.

Syksyn esityksiä ehdittiin kuukauden verran harjoitella ennen koronarajoitusten alkamista. Seremoniamestarin rooliin valikoitui televisiosta ja elokuvistakin tuttu Jussi Lampi.

– Jussin rock-taustassa ja rentoudessa on jotakin sellaista, mitä kaipasin tähän rooliin. Iso roikale kun kyynelehtii, niin sitähän ei usko kukaan.

Pula-ajan kykykilpailu

Jussi Lampi on nähty Hämeenlinnan näyttämöillä muutamissa vierailuesityksissä, mutta nyt hän on ensimmäistä kertaa mukana täkäläisessä produktiossa. Rooliaan hän kuvaa herkulliseksi ja haastavaksi.

– Rocky on todella kaksinaamainen tyyppi. Ulkokuoreltaan hän on Mr Nice Guy ja kaikkien kaveri, mutta samalla hän on täysin häikäilemätön henkilö, joka tekee rahaa ympäri lavaa raahustavilla poloisilla, Lampi luonnehtii.

Maratontansseissa on vahvaa tarttumapintaa reality-sarjojen ja Idols-kilpailujen nykypäivään. Tanssijat värvättiin usein työttömien riveistä, joille motivaatioksi riitti kilpailijoille luvatut kolme lämmintä ateriaa päivässä ja 500 dollarin rahapalkinto.

– Näytelmä on karsealla tavalla ajankohtainen. Se alkaa jotenkin harmittoman tuntuisena nuorten tanssihetkenä, mutta sitten alkaa syöksykierre, joka vain kiihtyy kiihtymistään.

Timo Rautiaisen parina

Näyttelijä esiintyi viime kesänä Riihivuoren kesäteatterissa Uuden Iloisen Teatterin riveissä ja syksyllä vuorossa oli Teatteri Avoimien Ovien Leonard Cohen -produktio Lauluja huoneesta.

Pitkän tien myös muusikkona kulkenut mies on esiintynyt duokeikoilla yhdessä Timo Rautiaisen kanssa. Lisäksi hän on tehnyt hommia ääninäyttelijänä.

– Nythän on ollut töiden suhteen hiljaista, mutta olen ollut mukana kavereiden perustaman Majavaradion lähetyksissä, Lampi kertoo.

– On hienoa päästä näyttämölle Hämeenlinnan Teatterissa, joka on ihana talo kaikin puolin. Odotan myös paljon esitykseltä, joka on sellaista vanhaa kunnon touhua, mutta silti kiinni tässä ajassa.

Kidutusta viihteenä

Näytelmä kuvaa pula-ajan Yhdysvalloissa suosittua viihdemuotoa, maratontansseja, jotka jatkuivat usein kuukausien ajan. Kilpailijoiden piti pysytellä lyhyitä taukoja lukuun ottamatta koko ajan liikkeessä ja voittajaksi selviytyi viimeisenä pystyssä oleva pari.

– Maratontanssit olivat aivan mielipuolisia tapahtumia. Ihmiset kestivät kamalaa kidutusta siinä toivossa, että joku Hollywood-pamppu heidät löytäisi. Autenttiset valokuvat noilta ajoilta ovat kamalia, Heiskanen toteaa.

Ohjaajan mukaan näytelmän keskeinen teema on kuitenkin rakkaus ja sen puute. Tarina kuvastaa osuvasti tätäkin aikaa, jossa ihmiset ovat valmiita tekemään ihan mitä tahansa julkisuuden takia.

– On mielenkiintoista, kuinka suuren hädän ja laman keskellä viihde on usein kukoistanut. Millainen viihde, se onkin sitten kokonaan toinen kysymys.

Profeetallisia näkyjä

Alkuteos They Shoot Horses, Don´t They? perustuu vahvasti Horace McCoyn omiin muistikuviin. Kirjailija työskenteli tanssimaratonien kulta-aikana portsarina Santa Monica Pierin huvittelukeskuksessa, jossa tanssitapahtumia järjestettiin.

Romaani oli ilmestymisaikanaan suositumpi Euroopassa kuin Yhdysvalloissa ja sitä arvostivat erityisesti ranskalaiset modernit eksistentialistit Jean Paul Sartren ja Albert Camus´n johdolla.

Kirjan suomenkielisessä esipuheessa Peter von Bagh kutsuu teosta profeetalliseksi ja katsoo sen ennakoineen 1970-luvulla syntynyttä julkkiskulttia.

Suurelle yleisölle tarinan teki tunnetuksi Sydney Pollackin vuonna 1969 ohjaama elokuva, joka sai yhdeksän Oscar-ehdokkuutta. Filmiä oli näyttelijätär Jane Fondan läpimurto vakaviin rooleihin ja seremoniamestari Rockya esittävä Gig Young palkittiin parhaan sivuosana Oscarilla.

Roolitöiden juhlaa

Hämeenlinnan tulkinta sijoittuu alkuteoksen tapaan 1930-luvulle ja musiikkina kuullaan paljon aikakauden tanssikappaleita Antti Parangon sovittamana.

– Olen vanhan liiton teatterintekijä ja haluan, että turhat krumeluurit karsitaan pois ja näytellään helvetin hyvin, Heiskanen tuumaa.

– Toivon, että ihmiset saavat itkeä sekä nauraa ja poistuvat teatterista sielu elämyksestä autuaana. Liikaa en halua esityksestä paljastaa, mutta sen sanon, että Birgitta Putkonen tekee elämänsä roolin.

Maratontanssit, ensi-ilta 3.9. Hämeenlinnan Teatterin päänäyttämöllä.

 

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Uusin Kaupunkiuutiset

23.9.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

24.9.2020