Kaupunkiuutiset

Kaikki lähtee meistä itsestämme

Se istui siinä bussipysäkin suojassa, sylkäisi purukuminsa maahan ja yskäisi suoraan kohti. Näin bussin tulevan, kuten näki sekin. Se nousi kyytiin ennen minua. Minä katsoin kelloa, se katsoi minua. Oli katsottava poispäin, sillä kasvoiltani olisi varmasti huomannut sen suunnattoman halveksunnan määrän, jota sisimmässäni tunsin. Minun on aina ollut vaikea ymmärtää hänen kaltaisiaan, jotka yhteiskunnan siivellä noin viihtyvät. Sen näkee jo kaukaa, kuinka itsekkäästi ne ovat valmiita meiltä muilta riistämään.

Minä olen käynyt töissä koko ikäni, aina olen laskuni maksanut. Onkohan tuokaan koskaan ajatellut, että maksaa pullonsa, vuokransa ja mikropitsansa minun rahoillani. Laiskuutta tuo on, sen minä sanon. Ja pilkkaa meitä muita kohtaan, jotka tunnollisesti kortensa kekoon kantavat.

Ennakkoluulot ja niiden vaikutus elämäämme ovat kuin saippuakupla, jonka voi havaita, mutta josta ei oikein saa kiinni. Joskus voimme kuvitella mielessämme, mitä ilme toisen kasvoilla tarkoittaa, miksi katse kohdistuu meihin ja lause jää lyhyeksi. Voimme mielessämme päättää hyvinkin nopeasti, millainen toinen ihminen on. Mikäli pidämme omasta tulkinnastamme lujasti kiinni, suljemme samalla oven kohtaamisen mahdollisuudelta, ja kohtaamattomuus tekee kaikista osapuolistaan näkymättömiä.

Me Heijastuspisteessä halusimme tietää, mitä ennakkoluulojen takaa voi löytyä. Haastattelimme kolmea Hämeenlinnassa asuvaa henkilöä. Opettajansa toimesta laiskaksi leimattu Petra kertoo kokemuksistaan seuraavaa.

”Kaikki alkoi pelkistä vatsakivuista, jotka yltyivät lopulta niin koviksi, että jouduin menemään ensiapuun. Lääkäri sanoi, että minulla oli vain vähän pahempi vatsatauti ja lähetti minut kotiin. Yön valvottuani päätin lähteä takaisin ensiapuun. Minulta otettiin uudestaan kaikki testit. Koska kivut olivat niin kovat, odotin tuloksia vuodeosastolla. Lopulta paljastui, että kyseessä oli kohdun ulkopuolinen raskaus, sikiö oli melkein 2kk vanha. Jouduin naistentautien poliklinikan vuodeosastolle, raskauden keskeytys aloitettiin välittömästi.

Noin viikon osastolla olon jälkeen minut päästettiin kotiin. Ehdin olla kotona kolme päivää, kun vatsaani alkoi taas sattua. En pystynyt edes itkemään, niin kipeää se teki. Palasin osastolle vielä toiseksi viikoksi, kohtuni oli tulehtunut pahasti. Neljän kuukauden ajan jouduin käymään tarkastuksissa ja verikokeissa vähintään 2 kertaa viikossa. Elämäni oli pelkkää lääkkeiden syömistä ja surua. En ehkä olisi ollut valmis äidiksi, mutta eniten minua satutti se tunne, että jouduin tappamaan toisen olennon elääkseni itse.

Tapahtuman seurauksena sulkeuduin kokonaan elämästä, kavereista, opiskelusta ja kaikesta muustakin. Koin kouluun palaamisen erityisen vaikeana, sitä hankaloitti edelleen opettajani vihamielinen suhtautuminen minuun. Vaikka olin kertonut hänelle tapahtuneesta, opettaja huusi minulle päin näköä kuinka laiska olen ja kuinka minua ei vittuakaan kiinnosta edes yrittää.

Miten aikuinen ihminen voi sanoa noin vaikka melkein kuolin?”

– Petra 20v.

Vaikka Petran opettaja pyysi häneltä myöhemmin anteeksi, oli se opintojen kannalta myöhäistä. Petra keskeytti koulun.

Koulu on vaikuttanut myös 16-vuotiaan Riston elämään, jolle tutustuminen uusiin ihmisiin oli hankalaa. Ammattikoulussa Ristosta tuli koulukiusattu, jota pilkattiin päivittäin. Kiusaamisen myötä Riston mieliala alkoi laskea ja työn jälki huonontua, hän tunsi olonsa yksinäiseksi ja syrjäytyneeksi.

Opettajatkin alkoivat ihmetellä Riston poissaoloja ja työnjälkeä, he puuttuivat kiusaamiseen, mutta silti kiusaaminen paheni.

Riston lisäksi myös hänen vanhempiaan haukuttiin ja uhkailtiin. Lopulta tilanne eskaloitui fyysiseksi väkivallaksi, kun Riston luokkakaveri potkaisi häntä kiveksille. Tämän jälkeen turvattomuuden tunne valtasi Riston mielen ja hän alkoi miettiä koulun lopettamista.

Toisen vuoden alussa ryhmät muuttuivat, ja luokalle tuli uusia oppilaita. Tutustuminen muihin oli edelleen vaikeaa, joten Risto alkoi välttelemään kouluun menemistä.

Käänne parempaan tapahtui eräänä arkisen aamuna, kun Risto oli menossa ensimmäiselle oppitunnille. Luokan ovessa oli lappu, jossa ilmoitettiin, että tunti on siirretty toiseen rakennukseen. Matkalla sinne, näki Risto kaksi luokkansa oppilasta. Hän pysähtyi kertomaan myös heille, että tunti on siirretty. Yleensä Risto vietti välitunnit yksin, mutta tämä päivä oli poikkeuksellinen. Aamulla kohtaamansa luokkatoverit pyysivätkin Riston seuraansa. Tämän jälkeen Risto sai kaksi uutta ystävää ja opiskelu alkoi taas tuntua miellyttävämmältä. Oli mukavaa kun ei tarvinnut olla yksin.

Ystävien tärkeyttä elämässä korostaa myös Meksikossa syntynyt Ma Mercedes Alba, joka ei hänkään ole säästynyt ennakkoluuloilta. Pahimmillaan Mercedestä on käsketty poistumaan kaupasta ulkomaalaisuutensa takia ja tultu jopa haukkumaan junassa.

Mercedes kertoo että ystävien saaminen ei ole ollut helppoa, mutta onneksi hän on siinä onnistunut. Hän antaakin vinkiksi muille, että yksin ei kannata jäädä, vaan kannattaa hakeutua opiskelemaan ja ihmisten pariin. Maahanmuuttajia hän kannustaa opiskelemaan myös kieltä, sillä se helpottaa kanssakäymistä.

Kuten Risto ja Mercedeskin, myös Petra tarvitsi toipuakseen läheisiä ihmissuhteita ja kannustusta.

”Vanhempani huomasivat, että minulla ei ole kaikki hyvin. He pakottivat minut käymään terveysasemalla, jouduin kiireellisellä lähetteellä psykiatriselle poliklinikalle. Kävin puhumassa 2 kertaa viikossa psykiatrille. Asuin vanhempien nurkissa ja he joutuivat pitämään minusta huolta.

Kolmen kuukauden hoidon jälkeen ymmärsin, että asioille on tehtävä jotain.

Ensin olin pari kertaa viikossa yksin kotona, lopulta koko viikon. Palasin takaisin omaan asuntoon ja huolehtimaan itsestäni. Samalla päätin että minun on turha elää vain sossupummina, joten hain töihin ja kouluihin. Kouluihin en päässyt, mutta kesätöihin pääsin. Kesätöiden jälkeen aloitin heti työt toisessa paikassa ja nyt on haku kouluihin kokoajan päällä.

En varmasti ikinä pääse tapahtuneesta kokonaan yli, mutta on pakko yrittää. Minun selviytymiseni kannalta oli tärkeää tehdä itse päätös aktivoitumisestani. Suuri apu oli saamassani keskusteluavussa ja vanhemmissani, mutta se kaikki loppujen lopuksi lähtee meistä itsestämme.”

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset