Kaupunkiuutiset

Kalastajan työ on vaativaa, mutta antoisaa

Hauholainen Konsta Kankaala, 23, päätti reilut pari vuotta sitten tehdä kalastuksesta itselleen ammatin.

Tänä päivänä kalastajan ammatti ei ole ihan se tavallisin valinta.

– Olin valmistunut autonasentajaksi, mutta töitä ei ollut. Olen harrastanut kalastusta pienestä pitäen, ja työttömänä ollessani kävin paljon kalassa. Siitä tuli ajatus, että ehkä pystyisin myös elättämään itseni tällä hommalla, Kankaala kertoo.

Vuorenselän ja Hauhonselän kalavedet ovat tulleet Kankaalalle tutuiksi jo lapsena. Alun perin hänet innostivat kalastuksen pariin asiaan vihkiytyneet vanhemmat miehet sekä sukulaiset, ja nuorempana hän osallistuikin aktiivisesti muun muassa pilkki- ja onkikilpailuihin.

– Nyt harrastuksesta on tullut ammatti.

Yritteliäällä nuorella miehellä on ammattikalastusluvat Hauhonselälle, Iso-Roineelle, Pyhäjärvelle sekä ensi talvena myös Kuohijärvelle. Kun kalastuslupia on useita, saalista tulee riittävästi, mutta parannettavaakin löytyy:

– Varsinkin avovesikalastuksessa pitäisi pystyä siirtymään verkkokalastuksesta rysä- tai nuottakalastukseen. Muikkujen kalastamien verkolla ei ole kannattavaa, koska se on työlästä.

Lisäksi särkikaloja nousee vuodessa noin 10–15 tuhatta kiloa. Nyt niiden kalastaminen menee lähinnä vesistönhoidon piikkiin.

– Särkikaloja pitäisi pystyä hyödyntämän paremmin, mutta se vaatisi isot kalankäsittelytilat ja laitteet. Kunnalliset ruokapalvelut ostavat särkikaloja kalapihveihin ja -murekkeisiin. Siinä olisi tosi paljon potentiaalia, Kankaala miettii.

Kalastuksesta ei leipä irtoa kovinkaan helpolla. Kankaala tekee pitkiä, jopa 12-tuntisia työpäiviä. Aamulla hän vie edellispäivän saaliin kauppaan, sen jälkeen hän viettää järvellä 5–7 tuntia sesongista riippuen.

– Kun tulen rantaan, kaksi tuntia menee, kun perkaan saaliin, pakkaan, punnitsen ja jäähdytän sen. Saalis säilytetään kylmässä yön yli. Sen jälkeen menee vielä tunti välineiden hygieniasta huolehtimiseen, Kankaala tiivistää.

Pitkä päivä ei kuitenkaan harmita.

– Saan tehdä työtä omaan tahtiin, ja pitää välillä vähän pitempiäkin kahvitaukoja, Kankaala hymyilee.

Mukavalla kesäkelillä kalastajan ammatti vaikuttaa leppoisalta hommalta, mutta ympärivuotisena se ei ole ruusuilla tanssimista.

– Kyllä se välillä rankaisee, kun on nollakeli ja sataa räntää vaakatasossa. Myös tammikuussa -25 asteen pakkasessa oli aika toivotonta, kun kaikki välineet jäätyivät. Lisäksi kelirikkoaikaan kalastukseen tulee pakollinen tauko, josta ei saa palkkaa.

Kankaala kuitenkin tulee toimeen ammatillaan, eikä ainakaan heti ole vaihtamassa.

– Aion jatkaa, varsinkin, kun olen sijoittanut välineisiin lähes koko omaisuuteni, nuorimies vitsailee.

Ammatilla on hyvätkin puolensa:

– Parasta on se, että saan itse aivan täysin päättää, mitä teen päivän aikana. Lisäksi tykkään luonnosta ja onhan järvellä oleminen vapauttavaa.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset