Kaupunkiuutiset

Kamppailu-urheilua vai väkivaltaviihdettä?

Polvi halkoo ilmaa. Täysosuma. Ottelija sinkoutuu kanveesiin kuin räsynukke ja ottaa vastustajaltaan kaupan päälle vielä muutaman napakan nyrkiniskun. Tuomari keskeyttää ottelun. Kaikki tämä tapahtuu kahdeksassa sekunnissa.

Vapaaottelurintamalla tehtiin viikonloppuna historiaa, kun Suomen Makwan Amirkhani tyrmäsi Tukholmassa ammattilaisten UFC-debyytissään brittivastustajansa 30 000 katsojan edessä.

Vapaaottelun suosio on hurjassa nousussa Suomessa. Rapakon takana se on kasvanut 20 vuodessa marginaalista Amerikan seuratuimmaksi kamppailulajiksi, jossa raha liikkuu kuin formularadalla.

Historiaa tehdään myös Hämeenlinnassa, kun perusteilla on kaupungin ensimmäinen vapaaotteluseura MMA Hämpton.

– Hakemukset ovat jo vetämässä. Pitäisi olla pomminvarma, että liitto myöntää luvat. Hämeenlinna on yksi harvoja kaupunkeja, jossa ei vielä ole vapaaotteluseuraa, Mikko Kolehmainen kertoo.

MMA tulee sanoista Mixed Martial Arts (vapaaottelu).

– Kyseessä on kaikkien kamppailulajien sulatusuuni, jossa saa lyödä, potkia, lukottaa, heittää, kuristaa ja tyrmätä, Mikko Koskinen luettelee.

Monet pitävät vapaaottelua täysin järjenvastaisena, brutaalina vastustajan vahingoittamisena. Sitä eivät Kolehmainen ja Koskinen kuitenkaan allekirjoita. Tosin he myöntävät, että ulkopuolisen silmin touhu saattaa näyttää raa´alta.

– Vuosituhannen alussa säännöt olivat suurin piirtein, ettei silmiä saanut puhkoa. Lajia on kuitenkin kehitetty monilla sääntömuutoksilla lähemmäksi urheilua.

Ajatusta kypsyteltiin

Vapaaottelua on harrastettu Hämeenlinnassa ennenkin, mutta seuratoiminta on saanut vasta nyt tuulta purjeisiinsa.

– Tuhkasaaren veljekset ottelivat aikoinaan. Itse olisin halunnut perustaa seuran jo 2005, mutta aika ei ollut tuolloin tarpeeksi kypsä, Kolehmainen muistelee.

– Silloin vielä varmaan mietittiin, ettei lajin ja seuran pyörittämiseen olisi tarpeeksi osaamista, Koskinen arvelee.

Vaikka MMA Hämpton ei ole vielä aktiivinen, ovat harjoitukset pyörineet Kantolan budosalilla jo kolme kuukautta.

Treeneissä käy kymmenkunta aktiivia. Kaikilla on tausta jostakin kamppailulajista, kuten painista, muay thaista, brassijujutsusta, nyrkkeilystä ja judosta.

– Meillä on ihanteellinen kirjo eri lajien edustajia. Jokaisella on jotakin lisäannettavaa harjoitteluun.

Urheilijoita, ei katutappelijoita

Seuran ensimmäinen tähtäin on muovata ensin tasokas kisaryhmä, ja järjestää myöhemmin tänä vuonna täysi-ikäisten peruskursseja.

– Ryhmässä on hyvää tietoa ja taitoa, mutta isoin tähti keulalta puuttuu. Lisäoppia olemme hakeneet viikonloppuleireiltä, kertoo Koskinen, jonka tavoitteena on otella vielä tänä vuonna häkissä.

Kolehmainen on ehtinyt jo hakea häkkituntumaa kahdella ottelulla, Sam Izod on puolestaan kamppaillut 10 kertaa amatöörikehässä Australiassa.

Kolmikon mukaan vapaaottelu on silmittömän väkivaltaviihteen sijaan huippu-urheilua.

– Vaatii jonkinlaista luonnetta, että kehään haluaa takaisin selkäsaunan jälkeen. Ensin täytyykin oppia häviämään, sitten vasta voittamaan.

Nakkarirähisijöiden ei kannata vaivautua lajin pariin ainakaan Kantolaan. Heidät palautetaan maan tasalle – tai rakoon – hyvin nopeasti.

– Teemme täällä urheilijoita, emmekä mitään katutappelijoita!

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset