Kaupunkiuutiset

Karjalainen juurtui Renkoon

Karjalan Vuokselassa syntynyt Vilho Haakana oli 14-vuotias, kun hän muutti Renkoon. Sitä ennen hän oli viettänyt evakkoajastaan muun muassa kaksi vuotta sotalapsena Ruotsissa. Häme uutena asuinpaikkana oli hänelle vieras ja totuttelua vaativa seutu.

– Halusin tutustua tähän heimoon ja luonteeseen. Alkuun meitä karjalaisia vähäteltiin, mutta emme lannistuneet. Meille oli silloin tärkeintä, että on katto pään päällä ja oma sauna, hän muistelee.

Haakanat asettuivat asumaan Haarajoelle Nevilän kylään. Vilho kehuu, että hän on aina tullut renkolaisten kanssa erinomaisesti toimeen. Kylällä kaikki tuntevat ”Villen”.

– Minulle ei ole jäänyt vihamiehiä, vain ystäviä. Avoin luonteeni on vienyt minua eteenpäin. Luottamus ihmisten välillä on tärkeää; sitä ei saa takaisin, jos sen on kerran pettänyt, hän sanoo.

Vilholla oli kaikkiaan yhdeksän sisarusta, mutta vain kolme poikaa heistä jäi eloon aikuisiälle asti. Hän itsekin sairastui nuorena vakavasti.

Ruotsin-vuosista Vilholle on jäänyt hyviä muistoja sijaisperheestään, mutta reissu jätti mieleen myös pienen trauman.

– Olin liian vanha oppimaan ruotsin kieltä hyvin. Jos olisin ollut 2–3-vuotias, olisin varmaan oppinut sen paremmin, hän sanoo.

Karlskronassa asuneessa perheessä oli omakin poika, jonka kanssa Vilho muistaa leikkineensä. Hän ei ole ollut perheeseen yhteydessä sitten sotavuosien, mutta haave elää siitä, että hän vielä kerran tapaisi ruotsalaisen veljensä – jos tämä on yhä elossa.

Elämäntarinansa Vilho on nyt kirjoittanut kirjaksi, jossa on myös kuvia menneiltä ajoilta. Teksti on viimeisteltävänä, ja hän uskoo, että ainakin muutama kappale saadaan valmiiksi ennen joulua. Muistelmat ulottuvat vuodesta 1939 näihin päiviin.

– Muisteluissa oli kova työ. Tarinat ovat surullisia, mutta iloisiakin on joukossa. Moni ihminen, josta kerron, on jo edesmennyt. Kuvat kertovat paljon, hän sanoo.

Kirjassaan Vilho mainitsee myös lukuisat luottamus- ja yhdistystoimensa, joissa hän on ollut Rengossa mukana. Niitä ovat muun muassa jäsenyydet vesilautakunnassa, Kelan toimikunnassa, Innoparkissa, Renkajoen vesiensuojeluyhdistyksessä, Haapajärven säännöstely-yhtiössä, patotoimikunnassa, Rengon maamiesseurassa ja Renko-seurassa. Kuntapolitiikassa hän on ollut Keskustan edustajana.

Aikoinaan Vilho sai palkintoja sokerijuurikkaan viljelystä ja maidontuotannosta sekä kunniamainintoja eläintenhoidosta. Hänelle on myönnetty myös ansiomitaleita, kuten Santeri Alkio -mitali.

– Nyt tärkeimpiä harrastuksiani ovat karaokelaulu ja puutarhanhoito. Oman kotini ikkunasta näen kylän raitille ja voin seurata sen elämää, hän hymyilee.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Uusin Kaupunkiuutiset

30.9.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

30.9.2020