fbpx
Kaupunkiuutiset

Kolumni: Karjan kutsuhuudossa tärkeitä ovat sihinät, pörinät ja narinat – Uusien asioiden opettelu ei aina ole pelkkää puurtamista

Minttu Saarinen. Kirjoittaja on hämeenlinnalainen kuvataiteilija.

Kesänäyttelyiden deadlinet alkavat lähestyä. Stressin iskiessä summaan alkuvuoden tekemisiäni, muutoin mieltä kalvaa ajatus, etten ole tehnyt mitään. Työni vaatii paljon uuden opettelua ja jäsentelyä ennen kuin pääsen teoksen tekemiseen käsiksi, vasta pitkän ajan jälkeen näkee oman työnsä tulokset. Opettelu ei aina ole pelkkää puurtamista.

Hauskin tänä keväänä opettelemani asia on kulning, perinteinen pohjoismainen karjan kutsuhuuto, joka on kovaäänistä laulantaa. Kulningin niin kuin laulunkin harjoittelussa tärkeitä ovat erilaiset sihinät, pörinät ja narinat. On ihanaa, kun saa vapautuneesti metelöidä ja samalla kehittää itseään. Se lievittää stressiä alituisen kiljumisen lisäksi.

Kasvien aistielämää

Olen myös lukenut kasvitiedettä ja innostunut kvanttifysiikasta. Näiden tiimoilta on pitänyt lukea useampi opus kosmoksen rakenteesta energiahoitoihin saakka.

Näiden pohjalta tein oman päätelmäni siitä, että kasvit aistivat energia-aaltoja ja osaavat muuttaa ne informaatioksi, kasveilla kun ei ole aistielimiä. Teoriaani ei ole vielä tukenut mikään kasvitieteen suunta mutta voihan olla, että kirjoitan itse pseudotieteellisen taidekirjan, jossa käsittelen kasvien aistielämää.

Saako työstään nauttia?

Jotain konkreettistakin olen saanut aikaiseksi, sillä Raatihuoneenkadulle saatiin ikkunateippaukset Rakennemuutoksia -teossarjani teoksista. Olen valmistanut myös kesän teoksia, joista osa tulee Lääninhallituksen sisäpihalle kesäkuun lopulla.

Näiden lisäksi olen opettanut, ohjannut, suunnitellut, järjestänyt ja tuottanut kaikenlaista. Suorittanut suorittamasta päästyäni mutta myönnän kyllä nauttineeni suurimasta osasta, vaikka työstään nauttiminen aiheuttaakin syyllisyyttä.

Suorittamisen vaatimukset

Onko aina ollut näin, että on suoritettava jatkuvasti ja podettava huonoa omaatuntoa ilosta? Nuoresta asti on tehtävä tulosta ollakseen hyväksytty osa yhteiskuntaa, oikeuttaakseen olemassaolonsa ja mahdollisen vapaa-aikansa.

Minuun ainakin iskee vaatimus jatkuvasta suorittamisesta. Kauhistuttaa, että täytän 35 kahden viikon kuluttua enkä ole vielä saanut mitään aikaiseksi. Maailmanvalloitus ei ole edennyt toivotulla tavalla ja tohtorintutkintokin odottaa itseään. Yhtälö siitä, että en ole ehtinyt tehdä mitään, mutta uupumiseen saakka olen kuitenkin tehnyt jotain, on mielenkiintoinen.

Peilistä katsova nero

Kaiken muun tehokkuusvaatimuksen lisäksi neromyytti alkaa nostaa mediassa päätään. Maailman valloituksen lisäksi taiteilijan on siis oltava nero tai ainakin tulla julistetuksi sellaiseksi. Mielestäni olisi tavoiteltavaa, että aamuisin peilistä katsoisi ihana pörröinen nero. Ja miten mukavalta tuntuisi päivän mittaa sukia omia neron karvojaan ojennukseen ja stressin sietokin paranisi, kun tietäisi, miten ihmeellisiä neron tekoja sitä päivittäin tekeekään.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset