Kaupunkiuutiset Hämeenlinna

Kaupungin siirtoa ei 1700-luvulla nurisematta nielty – Kuukauden museoesineet muistuttavat muutosta

Lukko ja lukkokilpi vuodelta 1777 ovat nähtävissä Museo Skogsterin Ooh, Hämeenlinna! -näyttelyssä. Kuva: Heikki Haavisto / Hameenlinnan kaupunginmuseo

Hämeenlinnalaisten arki särkyi 1777, kun kuningas Kustaa III päätti, että Hämeenlinnan kaupunki on siirrettävä Saaristen virkatalon maille vuoden 1784 loppuun mennessä. Päätöstä ei nurisematta toteutettu. Vaikka siirtoa oli suunniteltu jo vuosikymmenten ajan, oli kaupunkiin rakennettu paljon uusia rakennuksia erityisesti vuoden 1739 palon jälkeen, jolloin Hämeenlinnan 33 talosta paloi peräti 24. Selvää on, että kaikki kaupunkilaiset eivät siirrosta innostuneet.

Pikkuhiljaa asukas toisensa jälkeen siirsi joko vanhan talonsa tai rakensi kokonaan uuden ja muutti kaupungin nykyisen keskustan paikalle. Linnan sotamiehet määrättiin auttamaan muutossa ja uusien talojen rakentamiseen jaettiin avustusta.

Louis Belangerin vuonna 1798 tekemään piirustukseen perustuva J. A. Cardierin graveeraus, jossa näkyy Hämeenlinnan kirkko alkuperäisessä muodossa. Kuva: Rauno Traskelin / HKM

Kaikki eivät kuitenkaan olleet halukkaita muuttamaan, ja määräajan lähestyessä oli syksyllä 1784 vanhassa kaupungissa vielä muutamia asukkaita. Muuton viivästyminen häiritsi linnan linnoitustyötä, sillä vanhan kaupungin alueelle piti rakentaa muun muassa asehuone. Viimeiset asukkaat päätettiin maistraatin päätöksellä häätää väkisin. Häädön aikana kaupungissa asui vielä neljä henkilöä, joista entinen tullinhoitaja Edman vastusti eniten muuttoa. Hän yritti viime hetkellä vedota vielä jalkakipuunsa, mutta lopulta hänenkin oli taivuttava.

Museo Skogsterin Ooh, Hämeenlinna! -näyttelyssä kaupungin muutosta muistuttaa lukko ja lukkokilpi, jotka ovat peräisin Hallituskadulla sijainneesta rakennuksesta. Kilvessä on Kustaa III:n siirtopäätöksen vuosiluku 1777.

 

Miksi kaupungin muuttoa pidettiin tarpeellisena? Hämeenlinnan vanha kaupunki sijaitsi alun perin ahtaasti linnan pohjoispuolella. 1600-luvulla kaupungissa oli vain yksi pääkatu, jonka varrella talot sijaitsivat. Merkittävimmät rakennukset olivat raatihuone ja kirkko. Kaupungin siirtoa uudelle paikalle ryhdyttiin suunnittelemaan jo 1730-luvulla. Uutta paikkaa kaupungille kaavailtiin niin Ojoisten suunnalle kuin Kaupunginpuiston mäellekin.

Elämä ei kuitenkaan pysähtynyt siirtohuhujen keskellä. Pikkuvihan jälkeen (venäläisten miehitys 1742–43) kaupunki alkoi vähitellen kasvaa ja uusia taloja rakennettiin siirtohuhuista huolimatta. Kaupunki sijaitsi kuitenkin liian lähellä linnaa ja häiritsi uusien modernien linnoitussuunnitelmien toteuttamista. Kustaa III:n noustua maan hallitsijaksi päätettiin muuttohanke toteuttaa.

Uuden keskustan rakentaminen eteni ja muuton myötä kaupungin rakennuskanta parani. Harmia aiheutti etenkin keskustan teiden huono kunto, ja maistraatti kehotti kaupunkilaisia toistuvasti katujen kunnostustöihin. Tilanne parani vasta kiivaimman rakennusvaiheen loputtua. Normaali arki uudella paikalla alkoi.

 

Vanhasta kaupungista siirrettiin kaikki käyttökelpoinen uusille tonteille. Kaupunkilaiset ajautuivatkin kiistaan linnoitustöiden johtajan kanssa, sillä he halusivat siirtää vanhoilta tonteilta myös hyvän ruokamullan ja lannan uusille tonteillensa. Linnoitustöiden johtaja von Stockenström halusi säästää hyvän maan linnan tarpeisiin. Maaherra ratkaisi asian ja kielsi mullan viennin vanhoilta tonteilta.

Vanhaan kaupunkiin jäi vielä kirkko ja kaupunkilaiset kävivät siellä vielä pitkään siirron jälkeen jumalanpalveluksissa. Kirkkoa ei huonokuntoisena kannattanut siirtää. Uuden kaupungin keskustaan rakennettiin lopulta uusi kirkko, jonka puolipyöreä muoto sai innoituksensa Rooman Pantheonista. Kaupunkilaiset eivät olleet tyytyväisiä erikoiseen kirkkoonsa, jonka sanottiin muistuttavan väärinpäin käännettyä pottaa tai muurinpataa. Kirkon ulkoasua muutettiin myöhemmin noudattamaan perinteisempää kirkkorakentamista.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset