fbpx
Kaupunkiuutiset

Kaupunkiuutiset on aina ollut tekijänsä näköinen

Kaikkien aikojen ensimmäinen Kaupunkiuutiset kolahti postiluukkuihin 18. maaliskuuta vuonna 1976. Kahdeksansivuisen lehden päätoimittaja oli Veli Kärkkäinen ja toimitus sijaitsi Palokunnankadulla. Uuden aviisin jonkinlaisena henkisenä takapiruna oli häärinyt toimittaja Aarno ”Hidu” Hietanen, joka tarttui ohjaksiin jo neljännessä numerossa, kun lehden perustaja Reijo Kärnä ostettiin ulos.

ALKUAIKOJEN Kaupunkiuutisia ei ollut artikkeleiden määrällä pilattu ja pääpaino oli mainoksilla. Lehteä luettiin kuitenkin intohimoisesti yhdestä syystä. Elokuussa 1977 ilmestyi ensimmäinen Hidun kolumni, jossa päätoimittaja puhui kaupungin asiat halki häikäilemättömän suorasukaisella tyylillä ja ärräpäillä höystettynä. Hietanen kertoi kapakassa kuulemiaan juoruja ja haukkui nimellä kaikki ihmiset, joista ei jostain syystä pitänyt. Unelias pikkukaupunki haukkoi henkeään ja lehden lukemisvuorosta suorastaan tapeltiin.

LEHTI SIIRTYI Hämeen Sanomien omistukseen vuonna 1986, mutta Hidu jatkoi päätoimittajana aina vuoteen 1988, jonka jälkeen pestiä hoiti noin vuoden verran Ilkka Kolehmainen. Kokonaan uusi aikakausi alkoi, kun päätoimittajan vastuun otti lehdessä ilmoituspäällikkönä toiminut Heikki Hietanen, Aarno Hietasen poika. Samassa hötäkässä lähes koko henkilökunta vaihtui.

– Ilmoitusmarkkinoilla kilpailu oli silloin äärimmäisen kovaa, sillä kaupungissa ilmestyivät Linnan Valtikka, HPL ja Hämetär, Hietanen muistelee.

– Lehteä lähdettiin uudistamaan taitollisesti ja sisältöäkin ryhdyttiin miettimään. Aikaisemmin ei ollut oikeastaan mitään suunnitelmaa, miten jutut nostettaisiin esiin.

HIETASEN aikana toimitukselliselle aineistolle luotiin selkeät kokonaisuuden ja valokuvien käyttöön panostettiin. Lehti otti ensimmäisten joukossa käyttöön mac-pohjaisen sivutaiton. Edistyksellisyys noteerattiin myös valtakunnallisesti ja Kaupunkiuutiset valittiin maan parhaaksi kaupunkilehdeksi vuonna 1992.

– Kyllä siinä jotain oikein tehtiin, sillä alle kolmikymppisenä huomasin olevani Kaupunkilehtien liiton puheenjohtaja, Hietanen pohtii.

– Tekniikan tuoma murroshan oli ollut aivan valtava, kun kaikki oli siihen saakka ollut sellaista lippulappuhommaa. Kaupunkilehtien kehitys meni noihin aikoihin todella paljon eteenpäin.

Hietanen oli lehden päätoimittajana vuoteen 1996 saakka, jonka jälkeen tehtäviä hoiti kahden vuoden ajan Nipa Ronikonmäki.

HELMIKUUSSA 1992 lehden ilmoitusmyyntiin oli tullut töihin Mika Sutinen, jolla ei ollut aikaisempaa kokemusta alalta.

– En ymmärtänyt, mitä tarkoitetaan palstamillimetrillä, enkä kehdannut kysyä sitä keneltäkään, Sutinen tunnustaa.

–  Myin ensimmäiset kaksi viikkoa tulitikkuaskin ja tupakka-askin kokoisia ilmoituksia, kunnes asia lopulta selvisi.

Sutisen ura myyntimiehenä alkoi keskellä kaikkein syvintä lamaa.

– Meitä auttoi kovasti hyvä työporukka. Oltiin ahkeria, Linnan Valtikka lopetti ja kun lamastakin noustiin, kasvu oli tosi voimakasta. Oltiin nuoria ja elämä oli hauskaa.

KAUPUNKIUUTISET alkoi ensimmäisenä Hämeenlinnassa tehdä kuvallisia ilmoituksia autoliikkeille.

– Kiersin kaksi kertaa viikossa lähestulkoon kaikki firmat ja kuvasin jokaisen vaihtoauton järjestelmäkameralla. Kiire oli aivan hirveä, sillä siihen aikaan filmit piti vielä kehittää.

– Toinen iso asiakasryhmä tavoitettiin, kun ravintoloiden ilmoittelu siirtyi Kaupunkiuutisiin. Sitä tavaraahan alkoi sitten tulla sivukaupalla. Suuri asia oli tietenkin myös tekniikan valtava kehittyminen, joka sekä helpotti lehdentekoa että toi suuren määrän uusia tuotteita markkinoille.

Sutinen nimitettiin vuonna 1998 lehden myyntipäälliköksi. Vuonna 2002 hän siirtyi Radio Jannen toimitusjohtajaksi ja myöhemmin nykyiseen toimeensa Hämeen Sanomien myyntijohtajaksi.

RONIKONMÄEN jälkeen Kaupunkiuutisen päätoimittajaksi tuli lehdessä jo kymmenisen vuotta työskennellyt Ilkka Peltoniemi.

– Heikki pyysi minua hommiin vuonna 1989, kun olin urheilutoimittajana Hämeen Sanomissa, Peltoniemi kertoo.

– Elettiin niitä aikoja, kun kaupunkilehdet olivat siirtymässä yksityisiltä omistajilta suurille lehtitaloille. Paikallislehteä alettiin toimittaa ammattimaisesti ja mietittiin sisältöä journalistiselta ja kiinnostavuuden kannalta, eikä pelkästään mainosten myymiseksi.

Peltoniemi oli päätoimittajana vuosina 1998-2008. Hänen aikanaan Kaupunkiuutisissa toteutettiin ulkoasu-uudistuksia ja Vuoden kaupunkilehden palkinto osui vuodelle 2001. Hänet nimitettiin myös lehden toimitusjohtajaksi vuonna 2002.

– Se oli ihan elämän parasta aikaa, kun into oli piukassa. Kaupunkilehdillä meni tosi kovaa ja mainosmyynti paukkui.

– Kun taloon tuli rahaa, oli varaa rekrytoida sekä kehittää ja koska teimme hyvää tulosta, saimme hyvin itsenäisesti hakea omaa tietämme.

VAHVAN JÄLJEN Kaupunkiuutisten ilmeeseen jätti toimittajana ja myöhemmin toimitussihteerinä työskennellyt Jukka Järvelä. Hän toi lehteen nuorekkaampaa henkeä ja entistä räväkämpiä juttuideoita vuodesta 1989 aina 2000-luvun puoliväliin saakka.

– Olihan se juttumateriaali aluksi aika kökköä, Järvelä tuumaa.

– Niitä asioita sitten Heikin ja Ilkan kanssa saunan lauteilla pohdittiin ja lätkäpeukut oli se, joka räjäytti pankin. Sellaista, mitä itse tykättiin lukea, koetettiin tehdä.

Toimitussihteerinä Järvelä ohjeisti niin kollegoitaan kuin harjoittelijoita iskevään ja kansanomaiseen tyyliin.

– Jotain Iltalehtityyppistä tavoiteltiin. Suoraan asiaan, sitähän siellä paukutettiin kaikille kesätoimittajille.

– Pakinoissa kokeiltiin kepillä jäätä, että mitä kaikkea saisi menemään läpi. Sain kerran postikortin, jossa esitettiin toivomus, että Järvelä voitaisiin haudata kaatopaikalle.

JÄRVELÄ ASUI useita vuosia vanhassa Hämeen Sanomien talossa, josta oli matkaa Kasarmikadulla olevan toimituksen takaovelle 15 metriä.

– Monenlaista tunnetta tulee mieleen noista ajoista, oli ylä- alamäkiä. Joskus oli niin kiire, että suorastaan hirvitti, mitä lehteen mahtoi mennä. Parasta taas oli, kun saattoi lähteä kaupungillle kameran kanssa sekoilemaan.

– Sen kyllä muistan elävästi, kun alemman tason toimittajan mandaatilla annoin Jussi Lähteelle potkut. Hän oli tehnyt meille levyarvosteluja ja sitten yhtenä aamuna jätti jutut toimittamatta. Minä päätin, että yhtään juttua ei tuo mies enää kirjoita ja tilalle pantiin jotain varpaanhoito-ohjeita.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset