fbpx
Kaupunkiuutiset

Kertomisen arvoinen elämäntarina

Jukolassa Iloisen kulkijan terassilla kahvia juova mies on nähnyt maailmaa. Lähtökohdatkin ovat ainutlaatuisen värikkäät. Marco Tikkanen syntyi Zürichissä marraskuussa 1969 todelliseen taiteilijaperheeseen. Hänen vanhempansa ovat Matti Tikkanen ja Mirja Tervamaa, jotka olivat molemmat kansainvälisiä balettitähtiä.

– Isäni on nuorin Pro Finlandia -mitalisti ja syntymäni aikoihin hän oli Zürichin oopperan soolotanssija, Tikkanen kertoo.

– Sain myöhemmin tietää, että sylikummini oli legendaarinen Rudolf Nurejev ja toinen kummini Okko Kamu. Äiti erosi isästä 1974 ja muutimme Saksaan. Siellä hän tapasi ranskalaisen liikemiehen ja 8-vuotiaana löysin itseni Cannesista.

Tikkanen teki Etelä-Ranskassa uraa it-alan nousuissa ja laskuissa, mutta oli vahvasti mukana myös rock-maailman koukeroissa. Suomessa hänet tunnetaan muun muassa yhtenä Hanoi Rocks -yhtyeen paluun arkkitehdeistä.

– Maailmalla reissatessa tapasin Andy McCoyn isoveljen Ilkka Hulkon, jonka kanssa aloimme puuhata bändin comebackia. Se oli ihan hirveä duuni, koska oikein kellään eivät olleet asiat kondiksessa, mutta saimme buukattua keikan Etelä-Ranskaan vuonna 2001 ja siitä se sitten lähti.

– Meilla oli Lontoossa kustannusyhtiö, jossa oli mukana myös Scorpions-rumpali Herman Rarebell. Syyskuun 11. päivän tapahtumat ja musiikkipiratismi vetivät talouden ihan kuralle, joten tein konkurssin, hyppäsin kelkasta ja sairastuin masennukseen.

Kovaa tekstiä

Tikkanen on kirjoittanut kirjan Arkipäivän sankarit (Kanttarelli Publishing), jossa hän vapaalla tyylillä ja sumeilemattoman suorasukaisesti kertoo elämänsä vaiheista. Teos on täynnä huuruista rock-juhlintaa, seksiä, suuren luokan tähtiä, konkursseja, avioeroja ja ennenaikaisia kuolemia, mutta myös filosofisia pohdintoja sekä arvioita suomalaisella it- ja mobiilialalla tehdyistä virheistä.

– Jokaisella ihmisellä on myötä- ja vastoinkäymisiä. Elämä on täynnä onnistumisia, menetyksiä ja kuolemia, Tikkanen pohtii.

– Siksi olemme kaikki arkipäivän sankareita. Äitini ehdotti kirjan kirjoittamista lääkkeeksi masennukseen, mutta ensin ajattelin, ettei minulla ole mitään kerrottavaa. Minulla on kaksi aikuista lasta Ranskassa, joten halusin jättää heille jotain jälkeeni.

Teos syntyi ensin omakustanteena ja englanninkielellä, kunnes turenkilaisen Kanttarelli Publishingin Jani Karlsson innostui idesta. Kirjan on suomentanut Tuulia Vihanto.

– Teimme sopimuksen sillä ehdolla, että joku suomentaa teoksen, sillä en halunnut käydä läpi sisältöä enää uudestaan. Noihin muistoihin palaaminen olisi ollut liian tuskallista, Tikkanen huokaa.

– Samassa yhteydessä mainitsin, että ystäväni Herman on kirjoittanut elämäkerran vaiheistaan Scorpions-yhtyeessä ja Janihan syttyi ihan välittömästi. Tuon kirjan julkareita juhlittiin helmikuussa Hard Rock Caféssa Helsingissä.

Tulo Suomeen

Tikkanen muutti Suomeen vuonna 2004 ja aloitti elämänsä uudelleen aivan nollapisteestä.

– Olin niin kypsä Ranskaan, avioeroon ja tapaan, millä minut siinä putsattiin. Olin ihan puilla paljailla.

– Tein vähän aikaa hommia tietotekniikka- ja mobiilifirmoissa, mutta omasta pussista pulitetut kulut eivät tulleet takaisin, masennuskaudet jatkuivat ja luottotiedot menivät.

Vuonna 2007 Tikkasella diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö.

– Minulle oli määrätty masennuslääkkeitä, jotka laukaisivat erilaisia manioita, joten ei ihme, että minulla meni liian lujaa, Tikkanen muistelee.

– Asuin pitkiä aikoja mökissä keskellä metsää, soittelin kitaraa ja yritin rauhoittua. Välillä kävin ihmisten ilmoilla ja juhlin rankasti. Sitten tyttöystäväni tuli raskaaksi.

Paluu Ranskaan oli jo mietitty ja tavarat pakattu, kun Tikkanen lähti katsomaan vastasyntynyttä vauvaa Tampereelle.

– Lapsi sulatti sydämeni ja päätin jäädä Suomeen. Muutimme avovaimoni kanssa Hämeenlinnaan, jossa olen asunut nyt neljä vuotta. Minulle on myönnetty eläke, mutta yritän edelleen tehdä kaikenlaista ja työskentelen oman blues-levyn parissa.

Kehut rohkeudesta

Omien repaleisten vaiheiden kertominen kirjassa epäilytti Tikkasta pitkään, mutta teoksesta saatu palaute on poikinut hyviä asioita.

– Pelkäsin ensin ihan hirveästi, enkä halunnut tulla julki kaksisuuntaisen mielialahäiriöni kanssa. Ajattelin, että hullunahan ne pitävät.

– Mutta sitten ajattelin, että kun karriääri on mennyt, seisonkin sanojeni takana ja kerron ihan kaiken. Olen saanut paljon onnitteluja ja kehuja rohkeudesta.

Tikkanen on perustanut Facebookiin vesrtaistukiryhmän Bipolar Disorder Support, jonka hän toivoaa tarjoavan apua ja keskustelumahdollisuuksia mielialahäiriöstä kärsiville kohtalotovereilleen.

– Menneitä ei voi muuttaa ja nyt katsotaan eteenpäin. Haluan olla mukana musiikissa, tehdä oman levyn ja mahdollisesti jeesata nuoria bändejä.

– Elämä ei aina mene niin kuin elokuvissa, mutta ehkä minulle on jossain vielä käyttöä. Pitää olla toiveikas.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset