Kaupunkiuutiset

Kesä ja kärsimys

Istun pelkissä alushousuissa pihakeinussa ja puuskutan. Hiki valuu noroina.

Jos olisin mies, ottaisin nyt pitkän huikan jääkylmää olutta, mutta kun en ole. Lapioin hetkeä aiemmin monta kymmentä kottikärryllistä sahanpurun, oljen ja kananpaskan sekoitusta ja kuskasin pihan perälle. Hengitin mitä lie homepölyä ja myyräkuumeitiöitä hirveässä kärpäsparvessa. Kottikärryistäkin on kumi puhki, joten niitä voi vain vetää, ei työntää.

Itse kanat ovat kukkapenkissäni ja tekevät selvää orvokeistani. Nurmikolle ne ovat kaivaneet mutapoteroita, ilmeisesti Ukrainan kriisin varalta. Munatkin ne munivat nykyään maastoon, niin että kohta joutuu ostamaan lettumunatkin kaupasta.

Kanalansiivoukseni on pahasti kesken, niin kuin kaikki muutkin hommat tässä miehenpuutteesta kärsivässä talossa.

Yksinoloa on jatkunut jo niin kauan, että enää ei riitä, että löytäisi miehekseen timpurin, kun tässä torpassa tarvittaisiin ensirakastajan lisäksi myös sähkömiestä, lvi-asentajaa, puutarhuria, maanviljelijää, kokkia, lääkäriä ja psykoterapeuttia. Muutama muusikko ja yksi sirkustirehtööri ei myöskään olisi pahitteeksi.

Harmi, että aina kun onnistun sopimaan treffit, äijät ovat joltakin epäkäytännölliseltä alalta. En keksisi juurikaan käyttöä tennisselostajalle, urheilupsykologille tai golf-opettajalle. Jo kahvinjuonti sellaisen kanssa on silkkaa kärsimystä!

Ehkä pitäisi perustaa jonkunlainen työkolhoosi tai uusi lahko, jossa yksi nainen elää monen asiansa osaavan miehen kanssa ja talo ja tontti ja akka olisivat aina tiptop. Mutta kärsimystähän se olisi lopulta sekin, kun ei osaisi päättää, kenen vuoro olisi päästä mamman viereen.

Minä olen muuten tänä kesänä kehittänyt aivan uudenlaisen kalastustyylin. Uintionkimisen. Siinä ongitaan tavallisella mato-ongella, ilman sitä onkikeppiä. Pidetään siimasta kiinni ja uidaan samalla. Onkitapahtumasta jää tällöin puuttumaan se tylsä odotteluvaihe, kun odotteluvaiheen aikana voidaan virkistäytyä uimalla. Olen tällä tyylillä onnistunut saamaan muutaman ahvenenkin!

Uintionkijan tulee kuitenkin uida tarpeeksi matalassa vedessä, että sitten kun kala nappaa, saa jalat pohjaan ja voi kiskoa sintin ylös ja irrottaa sen pään. Pää pitää aina irrottaa, ennen kuin koukku otetaan kalan suupielestä, ettei aiheuteta turhaa kärsimystä.

Kärsimyksestä tulee mieleen myös taannoinen onkimisonnettomuus, joka sattui Kuittilankoskella Rengossa. Olin poikapuoleni kanssa onkimassa ja hän sai ison lahnan. Tottakai se pääsi rannassa irti koukusta ja tipahti veteen.

Nooh, minä en epäröinyt yhtään, vaan hyppäsin superäitipuolen tavoin lahnan perään, terävään rantakivikkoon. Painin kalan kanssa kontillani ja selälläni ja lopulta sain siitä otteen. Konttasin pelkillä polvilla rantatörmän ylös ja puristin samalla tiukasti mahtisaalistamme. Vasta myöhemmin tajusin, että olen yltä päältä mudassa ja liejussa ja molemmat sääreni valuvat verta.

Tästä on nyt reilut pari viikkoa ja sääriluitani särkee edelleen. Haavat toki ovat melkein parantuneet. Mutta siis kärsimystä se on kalastaminenkin.

Nämä niin odotetut helteetkin ovat pitkän päälle kärsimystä. Kun toiveikkaana talsii kanttarellipaikalle ja mielessään jo herkuttelee ihanalla kermaisella sienikastikkeella, ja sitten metsästä löytyy kolme minimaalista ja kuivettunutta kanttarellin alkua.

Silkkaa kärsimystä sekin, kun lasten kanssa rampataan uimassa, siellä ja täällä ja tuolla, ja se kauhea hiki helpottaa hetkeksi, mutta jo kotimatkalla on taas jo niin hirveä hiki, eikä kyseessä ole kuumat aallot. Olisikin, niin käsittääkseni sitten tulisi myös niitä kylmiä. Ja silti minä rakastan kesää ja näitä ihania kärsimyksiä… Se on elämää!

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Uusin Kaupunkiuutiset

30.9.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

30.9.2020