Kaupunkiuutiset

Kolumni: Kilpailu kesälomasta

Kuva: Taru Arnkil
Kuva: Taru Arnkil

Meillä vietetään repalekesää. On yksi, jolla on opettajan pitkä loma, minä pariviikkoisen pätkäni kanssa, yksi aikuinen teini, jonka kesätyöt virus vei, mutta joka joutui lohkomaan suven alkupäästä palasen pääsykoeurakkaan ja yksi kohta aikuinen, jonka loman loppupäästä haukkaavat kirjoituksiin lukemiset kaistaleen.

 

Kesät ovat kahden ison lapsen kanssa tyystin erilaisia kuin ennen. Kun läpit olivat pieniä, lomahomma sujui näppärästi: patukat köytettiin turvaistuimiin ja eikun vanhempien despoottiotteella valittua kohdetta päin. Kun alkoi kuulua ulinaa, ojenneltiin pillimehuja. Silloin ei ollut vielä edes älylaitteita manguttaviksi. Bongailimme kettuja aamuhämärissä ja keltaisia autoja valoisammalla. Käpylehmäkauden kauneutta!

 

Saatoimme olla kahden aikuisen päätöksellä kerralla pois kuukauden tai vaikka koko kesän. Ihan sama minne päätimmekin suunnata, nassikat tulivat völjyssä ja pystyttivät leikkinsä sinne minne milloinkin mielimme. Muistan niin leipomoleikit Pohjois-Karjalassa erämaajärven rannalla kuin eksoottisen lumikasan heinäkuisessa Norjassakin.

 

Sitten tuli vaihe, jossa lapsista alkoi loman koittaessa kuulua ääniä. Omia, vaativiakin. He alkoivat esittää toiveitaan, mutta heidät saattoi vielä topakasti kiristää, lahjoa tai uhkailla perheen yhteisiin kesärientoihin. Tai tarvittaessa vaikka kantaa kyytiin. Oli ehkä myös yksi teinikesä, jolloin yhteiset reissut olivat räjähdysherkkää ukkosrintamaa. Nostalgikko muistelee sitäkin nyt nieleskellen. Yhdessä mentiin silloinkin, ja suuremmaksi osaksi sopuisasti.

 

Nyt 17- ja 19-vuotiaiden vanhempina on kalenteroitava ihan uudelta pohjalta. On mietittävä työt ja leirit. On iso, ihana kaverijoukko, jonka suunnitelmat vetävät isää ja äitiä enemmän – kuten kyllä kuuluukin. Me vanhemmat katselemme eteisen lattialla lisääntyviä ja väheneviä tennarimääriä ja mietimme, missä välissä me anastaisimme murut vielä hetkeksi kokonaan omiksemme.

 

Vanhat keinot eivät enää tepsi. Kantaakaan en enää jaksa. Vähän voi edelleen kiristää, mutta kukaan ei halua aikuisen kuittailukyvyillä varustettua tyyppiä vasten tahtoaan samoihin neliöihin. Yksi ihan toimiva kikka on hommata yhteisen loman kohtaan paikka jostain riittävän kaukaa. Plussaa tulee kehnoista tietoliikenneyhteyksistä.

 

Ensi kesänä asumme suurella todennäköisyydellä muruni kanssa kahden. Tulee ihan uudenlaisia kesiä. Sellaisia, joiden suunnitelmiin otetaan ehkä mukaan isompiakin porukoita. Kenties puolisoita, ehkä joskus lapsenlapsiakin, ja niistä kisaavia toisia isovanhempia.

 

Myönnän, mieli on aika haikea. Sehän on samalla merkki jostain hyvästä. Kamaliin kesiin kun ei kukaan kaipaisikaan.

Uusin Kaupunkiuutiset

29.7.2020

Päivän Hämeen Sanomat

4.8.2020

Fingerpori

comic