Kaupunkiuutiset

Kirjailijoista tuli sotilaita

Ammatin vaihtaminen vielä yli 50-vuotiaana ei ole tavanomaista, mutta mahdollista se on. Harvat ovat kuitenkin tehneet sellaista elämänmuutosta kuin Marjatta ja Vesa Rohila. He työskentelivät yli 20 vuotta kirjailijoina sekä freelance-toimittajina, mutta muuttivat tänä syksynä Hämeenlinnaan johtamaan paikallista Pelastusarmeijan osastoa.

– Olemme yhdessä kirjoittaneet sellaiset 18 teosta, jotka käsittelevät vanhoja traktoreita ja muita ajoneuvoja, Vesa Rohila laskeskelee.

– Olin nuorempana raskaan kaluston asentaja ja joku niissä on koneissa on vain kiehtonut. Olemme tehneet myös lastenkirjoja ja nekin ovat pyörineet tämän aiheen ympärillä.

Marjatta Rohilakin sanoo aina pitäneensä Zetorin sytkytyksestä ja erilaisissa näyttelytapahtumissa tapaamiensa ihmisten tarinoista, mutta elämänmuutos alkoi tehdä tuloaan 2000-luvun alussa, kun Rohilat liittyivät vapaaehtoisina Pelastusarmeijan Porin osastoon ja myöhemmin Raumalle.

– Olimme mukana monenlaisessa avustustoiminnassa, joulupadoilla ja hengellisissä kokouksissa. Ennen pitkää meidät siunattiin alokkaiksi ja myöhemmin sotilaiksi, Vesa kertoo.

– Kun Hämeenlinnan Pelastusarmeijan vetäjät jäivät eläkkeelle, meihin otettiin yhteyttä ja kysyttiin kiinnostustamme. Ei siinä kauaa mietitty, kävimme koulutusjaksolla Helsingissä ja 1. syyskuuta aloitimme täällä.

Kuuntelevat korvat

Muutto Satakunnasta täysin uusiin ympyröihin Hämeeseen ei tuntunut vaikealta.

– Jumala kutsui meitä ja olemme Hänen työvälineitään, Marjatta tuumaa.

– Meidät on otettu hyvin vastaan ja koemme nyt Hämeenlinnan kodiksemme. Olemme jo ehtineet tehdä kaikenlaista työtä laidasta laitaan, mutta mikä tärkeintä, kuuntelemme ihmisten hätähuutoja. Pelastusarmeijan antama apu ei ole pelkästään aineellista, vaan haluamme ravita myös sielua.

Pelastusarmeija ei ole Suomessa kirkkokunta vaan säätiö, joten siinä voi olla mukana minkä tahansa seurakunnan ihmisiä. Riveistä löytyy sotilaita, siviilijäseniä ja Pelastusarmeijan ystäviksi kutsuttuja henkilöitä, jotka ovat mukana erilaisissa tapahtumissa.

– Vanha iskulauseemmehan on ”soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa”, Vesa muistuttaa.

– Kohtaamme kriisitilanteissa olevia ihmisiä, koetamme saada heidät purkamaan sydäntään ja autamme parhaamme mukaan. Kuuntelijan tehtävä on tärkeä ja meillä on oltava aikaa pysähtyä apua tarvitsevan ihmisen kohdalla.

Uudenlaista profiilia

Pelastusarmeija on vanha ja kunnianarvoisa järjestö, jonka perusti metodistipappi William Booth yhdessä Catherine-vaimonsa kanssa Lontoossa vuonna 1865. Perinteet ovat vahvat, mutta Hämeenlinnan uudet vetäjät haluavat muuttaa niiden ihmisten mielikuvia, jotka kokevat Pelastusarmeijan jonkinlaisena menneeseen jämähtäneenä muistomerkkinä.

– Emme ole mitään kummajaisia, vaikka meillä onkin virkapuku päällä, Rohilat sanovat.

– Olemme tavallisia ihmisiä, jotka keittelevät nakkikeittoa toisille ihmisille. Haluamme saada Pelastusarmeijan taas vahvasti mukaan Hämeenlinnan katukuvaan, koska uskomme, että meitä kaivataan sinne. Virittelemme ikään kuin entisajan meininkiä, mutta samalla yritämme tulla lähemmäs tätä päivää vaikkapa Facebookin kautta.

Pelastusarmeija toimii Hämeenlinnassa ihmisten avustusten sekä kattojärjestönsä tukemana ja kärsii samasta ongelmasta kuin kaikki järjestötoiminta nykypäivän Suomessa.

– Mukana oleva porukka alkaa ikääntyä, joten tarvitsisimme riveihimme vähän nuorempia vapaaehtoisia.

– Joulu lähestyy ja patavahtejakin kaivataan. Nyt voisivat vaikka työporukat lähteä liikkeelle ja haastaa toisiaan hyvää tekemään.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset